Kiti Kokkosen kapinallinen aamurutiini – ei vihersmoothieta, vaan kokista ja tupakkaa
Kiti Kokkonen ei alistu trendikkäisiin aamurutiineihin. Ei spirulinashotteja, ei mindfulness-meditaatiota, ei siemensekoitusta kaurapuuron päällä. Hänen aamunsa käynnistyy jollain aivan muulla – jääkylmällä Coca-Colalla ja tupakalla.
”Aloitan aamuni Coca-Colalla ja tupakalla. Aamupalaa en syö juuri koskaan, vaan sihautan auki jääkaappikylmän kokistölkkini. Hetki on minulle arjen luksusta. Näinkin voi elää, ainakin toistaiseksi”, Kokkonen kertoo Kauneus & Terveys -lehdelle suorasukaisesti.
Ja miksipä ei? Elämä on jatkuvaa tasapainoilua terveystietoisuuden ja nautintojen välillä, mutta Kokkonen ei suostu teeskenneltyyn hyvinvointiin. Hän ei ole aamuihminen, eikä aio teeskennellä muuta.
Kapinaa aamupiristelyä vastaan
Vielä muutama vuosi sitten tuntui siltä, että kaikki menestyvät ihmiset heräsivät viideltä, joogasivat, joivat vihersmoothiensa ja kirjoittivat kiitollisuuspäiväkirjaa aamuauringon valossa. Kiti Kokkonen on eri maata – ja tietää sen itsekin.
”Oloni helpottui, kun luovuin tästä länsimaisen kulttuurin omituisuudesta. Lastakin usein kehotetaan olemaan itkemättä. Ei kannattaisi”, hän toteaa lakonisesti.
Kenties tässä on ripaus kapinaa koko sitä ajatusta vastaan, että aamuisin pitäisi olla pirteä ja tehokas. Mitä jos myönnämme, että suurimmalle osalle meistä aamut ovat vain jotain, joka täytyy selvitä läpi?
”Kadun yhä, että aloitin tupakanpolton”
Vaikka Kokkonen suhtautuu aamurutiiniinsa lempeän kapinallisesti, hän myöntää, että tupakointi ei ole pelkkää dekadenssia. Hän harmittelee, että tarttui ensimmäiseen savukkeeseensa vasta 27-vuotiaana – aikana, jolloin moni yrittää päästä eroon paheistaan, ei hankkia uusia.
Terveellisyys ei muutenkaan ole Kokkosen elämänkulmakivi. Hän myöntää, ettei ole koskaan omaksunut vesipullosta siemailua tavakseen, eivätkä vitamiinit kuulu hänen prioriteettilistalleen.
”Saatan pestä hampaat kahdeltatoista päivällä tai yöllä”, hän heittää kuin ohimennen.
Tässä maailmassa, jossa hyvinvointibisnes tuputtaa meille jatkuvasti uusia tapoja olla ”paras versio itsestämme”, Kokkosen rehellisyys on virkistävää. Hän ei ole täydellinen, eikä yritä olla.
Kuinka kauan kokis-aamut jatkuvat?
Onko tämä tapa, jolla keho ja mieli voivat hyvin pitkällä tähtäimellä? Luultavasti ei. Mutta tällä hetkellä Kiti Kokkonen elää juuri niin kuin haluaa – ilman kaurapuuroa, ilman aamumeditaatioita, ja ennen kaikkea, ilman huijausta siitä, että aamut olisivat hänelle muuta kuin mitä ne todella ovat.
Voiko näin elää ikuisesti? Se jää nähtäväksi. Mutta yksi asia on varma: Kokkosen aamuissa ei ole tilaa pakkopirteydelle.
