Kuningas Charles yllätti yleisön soittamalla porkkanaa – kuninkaallinen paluu täynnä huumoria ja toivoa
Jos joku ajatteli, että vakava sairastuminen saisi Kuningas Charlesin vetäytymään hiljaisuuteen, niin tässäpä uutisia: hän palasi näyttämölle — soittamalla porkkanaa. Kyllä, luit oikein. Ei mikään vertaus, vaan ihan kirjaimellisesti. Meillä on nyt soittava kuningas, ja instrumenttina ei ollut viulu, trumpetti tai edes nokkahuilu, vaan oranssi, rouskuva, reilun kokoinen porkkana.
Taustalla: Windsorin linna, satumainen miljöö, jossa Lontoon vihannesorkesteri vietti iltapäivää noin 350 yleisön jäsenen kanssa – ja Charles nousi lavalle keskellä kaiken tämän kanssa niin omintakeisella charmilla, että koko tilaisuudesta tuli jotain absurdin kaunista. Hän soitti “Tuiki tuiki tähtönen” – klassikko, joka ei ehkä koskaan ennen ole kuulostanut näin… kasvispainotteiselta.
Kuningas ja kasvis
Paluu julkisuuteen ei ole ihan yksinkertainen juttu, kun alla ovat yhä jatkuvat syöpähoidot ja maan kruunu keikkumassa harteilla. Mutta Charles, 76, ei vaikuta kiinnostuneelta vetäytymisestä hiljaiseloon. Itse asiassa hän vaikuttaa haluavan sanoa — ja säveltää — jotain aivan päinvastaista.
Mikä tarkalleen? Ehkä tämä porkkanakeikka oli enemmän kuin vain kevennys kalenterissa. Ehkä se oli:
- Kunnianosoitus elämälle ja elinvoimalle
- Tapa muistuttaa, että vaikka sairaus kolkuttaa, sydän soi edelleen
- Humoristinen itsensä ilmaiseminen vakavan elämänvaiheen keskellä
Symboli uuden ajan monarkiasta
On myös aikamerkki, että monarkian huipulla oleva mies — instituution ruumiillistuma, joka vielä muutama sukupolvi sitten edusti vakautta, jäykkyyttä ja suljettuja seremonioita – astelee yllättäen osaksi performanssia, joka muistuttaa enemmän Monty Pythonin sketsiä kuin kruunajaisia. Mutta juuri tästä syystä Charlesin valinta oli niin merkittävä.
Tämä teko viestii:
- Monarkia muuttuu ja mukautuu – myös huumorin ja absurdiuden kautta
- Itsensä naurattaminen voi olla osa valtiollista arvokkuutta
- Symboli siitä, ettei kuninkaallisuus enää tarkoita pelkkää etäisyyttä
Charles osoitti, että kruunu ei pysy päässä ilman ripauksellista itseironiaa… ja kenties kolmea pientä reikää puhallusporkkanassa.
Säveliä toipumisen keskellä
Esityksessä on kerroksia. Se oli:
- Toipuvan miehen ele tulla nähdyksi ja kuulluksi
- Viesti siitä, että hän on yhä kuningas – paikalla, valppaana
- Yritys rakentaa uudenlaista, läheisempää kuninkaallista kuvaa
Kaikessa tässä on jotain syvällisen brittimäistä – kyky nauraa itselle, suhtautua surrealismiin ja käsitellä vaikeitakin aiheita ilon kautta.
Mitä seuraavaksi?
Seuraava akti voi hyvinkin olla:
- Marjamehuharmonikka
- Parsakaulitärkkäri
- Kesäkurpitsasello?
Yksi asia on kuitenkin selvä: Charlesin esiintyminen porkkanan kanssa ei ollut pelkkä kuriositeetti. Se oli pieni, iloinen muistutus siitä, että kuninkaallinenkin voi soittaa toiveikkaita säveliä – vaikka sitten vihanneksilla.
P.S. Tämän kaiken jälkeen ajatus siitä, että Marie Antoinette käski kansaa syömään kakkua, tuntuu entistä oudommalta. Charles taas kutsuu meidät kuuntelemaan kasviksia – ja jollain kummallisella tavalla se tuntuu huomattavan osuvammalta tähän aikaan.
Seuraa hetki hiljaisuutta. Kuuntele. Jokin siellä soittaa taas. Se voi hyvinkin olla kuningas – ja hänen porkkanansa.
