Ylen säästötoimet herättivät suuria tunteita – Puoli seitsemän uudistuu ja katsojat kaipaavat turvasatamaa
Yle. Meidän kaikkien tuntema ja jollain tapaa rakastama sinivalkoinen kivijalka. Se, joka on hiljentänyt iltamme viihdekilpailuilla, herättänyt ajatuksia puheohjelmilla, ja johon on ollut tapana luottaa samalla tavalla kuin siihen, että kesällä sataa juhannuksena. Mutta nyt, tuo luotettu kansallinen olohuoneen nurkkakoriste on tempautunut keskelle draamaa – ja kansa on suoraan sanottuna aivan liekeissä.
Kaikki alkaa kahdesta sanasta: säästötoimet
Perjantai-iltojen Puoli seitsemän -lähetys, tuttu kuin villasukat ja teekuppi, sekoitetaan nyt uusiksi. Pois lähtee suorana pyörivä jakso, ja tilalle tarjotaan parhaiden palojen koontia – vähän niin kuin lämmittäisit edellispäivän spagettia ja kutsuisit sitä illalliseksi.
Mutta ehkä vieläkin suurempi järkytys tuli, kun kansan lempisäästäjä Anniina Valtonen ilmoitettiin sivuun perjantailähetyksistä. Jos joku on antanut meille hyvän mielen sääennusteet ja pikkuripauksen karismaa arki-illan päätteeksi, niin se on hän.
Kansa on nyt jakautunut kahteen leiriin:
- “EI!” sydänemoji silmissä ja kaipuu tuttuun ruutukasvoon
- “Jo oli aikakin” – hiljainen nyökkäys uudistuksen puolesta
Nettiraivo ja ruutukumppanin kaipuu
Sosiaalinen media otti uutisen vastaan kuin kansakunta, joka on juuri menettänyt televisioversionsa peitokseen. Viestipalstoilla ja kommenttikentissä taistellaan niin kiivaasti, että joku voisi luulla Euroviisujen olevan kyseessä.
Kommentit vaihtelevat laidasta laitaan:
- “Eihän Yleltä tule kohta enää mitään!”
- “Suurin osa ohjelmista joutaisi muutenkin kiertoon.”
Onko tämä kansallinen identiteettikriisi vai vain yksi uudistus monien joukossa? Kun lukee kommentteja, tuntuu siltä kuin olisi päätynyt seuraamaan tunteikasta parisuhdedraamaa, jossa yleisö Tamperelta Kittilään on päättänyt osallistua.
Silkkihansikkain vai saksilla?
Nyky-Yle seisoo uudessa tilanteessa: pienempi budjetti ja katsojat, jotka kaikkoavat TikTokin ja suoratoiston pariin. Mutta se, miten säästöt nyt toteutetaan, herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.
- Keneltä oikeasti säästetään?
- Miksi juuri nämä ohjelmat?
- Miten päätökset on tehty?
Jotkut toki toivovat uudistumista. Mutta toisille Yle on enemmän kuin kanava – se on kuin osa omaa identiteettiä ja arjen rytmiä. Kun ohjelmat muuttuvat ja ruutukasvot katoavat, tuntuu siltä kuin ystävä olisi poistunut elämästä.
Säästölinjalla – mutta kuka maksaa hinnan?
Kyse ei ole pelkästä ohjelmamuutoksesta. Tämä keskustelu kumpuaa alustavasta mutta syvästä kysymyksestä: mikä on julkisen median merkitys tänä päivänä? Pitääkö meidän maksaa sisällöistä, joita emme koe omiksemme? Vai juuri siksi, että ne olisivat kaikkia varten?
Puoli seitsemän -ohjelman muutos voi joltakulta olla modernisointi, toiselle haikea hyvästi. Mutta se, miten muutoksia perustellaan, tekee siitä vaikeammin hyväksyttävän. Monet kokevat, että nyt ei ole tehty kulttuuritekoa vaan kylmä päätös Excelin perusteella.
Yle on joutunut paikkaan, johon se harvoin kuljetetaan vapaaehtoisesti – somekeskustelun tulilinjalle, jossa ikäpolvet ja identiteetit ottavat mittaa toisistaan.
Lopuksi – kulttuurikaaosta vai uuden alun enteitä?
Yksi asia on varmaa – tämä keskustelu ei ole vielä ohi. Se jatkuu kahvipöydissä, kommenteissa ja ruudun ääressä. Se sykkii nostalgiasta, suuttumuksesta, pettymyksestä – ja ennen kaikkea: kiintymyksestä Yleen. Vaikka ohjelmat vaihtuvat, kaipuu pysyy. Se kertoo siitä, miten vahva osa kansallista kokemusta Yle yhä on.
Ehkä vielä jonain iltana ruutuun ilmestyy uusi jakso, jonka alussa lukee: “Previously on Ylen draama: kansakunta jakautui, Anniina katosi, ja yleisö ei antanut periksi.”
Seuraa kanavaa. Tarina ei ole vielä ohi.
