Petolliset kausi 3 tuo Vanajanlinnan salaisuudet ruutuun – Game of Thronesin kaltainen draama koukuttaa heti

Jos suomalainen tosi-tv on joskus ollut kuin lämmin mökkisauna, jossa lähes kaikki menevät sovussa, niin Petolliset heittää siihen nyt reilusti jääkylmää vettä. Heti kolmannen kauden ensi hetkistä alkaen käy selväksi, että luvassa ei ole mitään koko perheen lempeää kutkuttelua, vaan täysiverinen suomalaisen draaman ja psykologisen vedätyksen mestarikurssi.

Vielä ei ensimmäinenkään kohtaus kunnolla käynnisty, kun katsoja huomaa olevansa keskellä Vanajanlinnan hämärää. Siellä, missä historia ja salajuonet hiipivät kirjoittamattomilla käytävillä – ja mikään ei ole sitä, miltä näyttää.

Pelin juoni kiristyy jo ensihetkistä

Petolliset on nimensä veroinen peli. Sarjan kolmas kausi ei kosiskellen käy ovesta sisään, vaan repii suoraan luottamuksen riekaleiksi. Juontajana tuttu ja tyylikäs Christoffer Strandberg tuo peliin eleganssia ja vaivattoman hallinnan – hän ei vain johda ohjelmaa, vaan luo ympärilleen lähes hovimaisen tunnelman, jossa jokainen ele voi olla ratkaiseva.

Kilpailijat tuovat draaman lihaksiin

Katse kääntyy toden teolla kilpailijoihin, jotka näyttävät tällä kertaa olevan valittu muuksi kuin vain aiemmin tv:ssä nähtyjen nimien vuoksi. Heissä on enemmän tunnetta, särmää ja arvoituksellisuutta kuin aiemmilla kausilla.

Erityisesti erottuvat:

• Sauli Koskinen: kaoottista charmia ja epävarmuutta sekoitellen. Onko hän sankari vai naamioitu petollinen?
• Lotta Backlund: teräväsanainen strategi, joka yhdistää älykkyyttä ja ironiaa. Hänen toteamuksensa ”Tämä on käytännössä mun työhakemus suojelupoliisiin” on jo pieni legenda.
• Tiina Forsby ja Amelie Blauberg: hiljaisesti vaikuttavia, vahvoja hahmoja, joista muodostuu tarinan yllättävä sydän.

Petolliset – nimensä veroiset… vai?

Sarjan kantava elementti, petolliset, ovat kauden alussa yllättävän haparoivia. Heistä puuttuu vielä terävin särmä, joka aiemmin teki heistä pelin keskushahmoja. Mutta ehkä tässäkin on kyse hämäyksestä, pidemmästä strategiasta, jonka tarkoitus on paljastua vasta myöhemmin.

Saara Aallon näyttävä paluu jää vielä odottamaan tulta

Saara Aalto palaa ruutuun, mutta vaikuttaa siltä, että hänen liekkinsä ei ole vielä ehtinyt roihahtaa. Onko kyse hitaasta syttymisestä vai siitä, että odotukset olivat liian korkealla? Tätä jäämme seuraamaan.

Vanajanlinna – draaman täydellinen kulissi

Vanajanlinna toimii jälleen kerran vaikuttavana taustana. Se ei ole pelkkä lavaste, vaan kuin oma hahmonsa: hiljainen, synkkä ja arvoituksellinen. Täydellinen pelin maisema, jossa salaisuudet saavat kaikua ja kynttilänvalo tuo synkkyyteen sävyä.

Kausi alkaa kunnolla – dramaattisesti

Kausi potkaistaan käyntiin lumoavalla twistillä, joka tuntuu kuin Shakespearen kynästä repäisty. Rakennetaan liittoumia, petetään ystävyyksiä ja kylvetään epäilyksiä. Kaikki viittaa siihen, että jotain suurempaa on horisontissa.

Loppukohtaus, joka pysäyttää

Ilman spoilereita voidaan sanoa, että kauden ensimmäinen loppukohtaus on kuin kohtalon tikari. Kylmät väreet hiipivät pitkin katsojan selkärankaa. Ja mikä tärkeintä – katsoja ymmärtää, että peliin on upottu syvemmälle kuin osasi odottaakaan.

Miksi katsoa?

Et katso Petollisia siksi, että se olisi täydellistä televisiota. Vaan siksi, että se on inhimillisen epätäydellistä, arvaamatonta ja herättää jotain syvällä: uteliaisuutta, epäluuloa – ja puhdasta draamaa.

Petolliset, kausi 3, nähdään maanantaisin Nelosella ja Ruudussa.

Ja usko pois – tämä reissu on jokaisen harha-askeleen arvoinen.