Au pair Thaimaassa Ranjan tarina paljastaa kehopositiivisuuden karun todellisuuden realitysarjassa
Kun Ranja lensi Suomesta Thaimaahan, hän kantoi mukanaan muutakin kuin aurinkorasvaa ja kameran. Mukana kulki hiljainen toivo – aavistus siitä, että tästä matkasta voisi alkaa jotain uutta. Mutta kaikki ei mennyt niin kuin Instagramissa. Thaimaa ei ollut pelkkää lämpöä ja värejä, vaan myös katseita, kommentteja ja kipua, joka puhkaisee tosi-tv:n pintakiillon.
Kulttuurivaihdon kääntöpuoli
Ylen Au pairit Thaimaassa -sarjan kausi erottuu aiemmista. Se ei enää kuvita hauskoja kommelluksia ja bailuretkiä, vaan näyttää, kuinka raskasta voi olla, kun oma olemassaolo joutuu kyseenalaistetuksi. Ranja, 20-vuotias helsinkiläinen, tuo tarinaan rosoa ja rehellisyyttä.
“Läskifobia iski päin kasvoja”, hän toteaa Ilta-Sanomien haastattelussa. Ja se iski – ilman kohteliaisuutta tai suodattimia. Kommentointi ei tapahtunut salaa selän takana, vaan suoraan ja avoimesti, kuten:
- “Syötkö tuon kaiken?”
- “Oletko harkinnut laihduttamista?”
- “Näytät erilaiselta kuin muut au pairit.”
Kehot, jotka eivät mahdu odotuksiin
Vaikka alussa kaikki vaikutti lupaavalta – uusi perhe, eksoottinen arki – nopeasti paljastui, etteivät kaikki paikat sovi kaikille kehoille. Kun ruokapöydästä tuli punnitussali ja ulko-ovi johti arvioinnin tilaan, arki muuttui taakaksi.
Ranja kertoo host-äitinsä suhtautumisen olleen erityisen raskasta: “Kehotti laihduttamaan kuin olisi suositellut uutta lempikahvilaa.” Huumori piilee sanoissa, mutta sen alla on syvä tuttuus, joka resonoi monien kehopositiivisuuden puolesta puhuvien kanssa.
Kadut, joissa kohtelu ei ole tasa-arvoista
Myös katukuva antoi oman oppituntinsa. Tuntemattomien katseet viilsivät kiusallisuudellaan.
- Ihmiset jäivät tuijottamaan.
- Jotkut koskivat.
- Jotkut kommentoivat ääneen.
“Sain erilaista kohtelua kuin muut au pairit, koska olen lihava,” Ranja sanoo – ei loukkaantuneena vaan painokkaasti ja todenmukaisesti.
Reality ilman filttereitä
Ylen sarja tekee nyt jotain rohkeaa: se osoittaa, että todellisuus ei aina ole kepeä eikä kaunis. Ranjan kokemuksia ei tarvitse lavastaa – ne tapahtuvat sellaisinaan.
Tämä ei ole se sarja, jonka katsoo viinilasi kädessä unohtaakseen arjen. Tämä on sarja, joka kysyy vaikeita kysymyksiä:
- Kenen ruumiit saavat olla ruudussa?
- Millaisia kehoja ihailemme?
- Kuka saa kertoa oman tarinansa ilman, että sitä kyseenalaistetaan?
Kuka saa olla päähenkilö?
Ranjan rinnalla sarjassa nähdään myös Aino, Sheri ja Nea – kaikki he tuovat mukanaan erilaisia näkökulmia. Mutta Ranja tuo mukaan painon – henkisen. Hänen kertomuksensa kuljettaa sarjaa pois söpöyden alueelta kohti yhteiskunnallista havahtumista.
Peilit, jotka paljastavat
Kun sarja päättyy, Ranja palaa kotiin. Mutta kokemukset kulkevat mukana – samoin keskustelut, jotka on pakko käydä. Keho ei ole vain keho, vaan sosiaalinen tila: se kertoo normeista, arvoista ja vallasta.
Tämä sarja ei ehkä ole luotu miellyttämään. Se on luotu näyttämään. Ja se tekee sen viiltävällä tarkkuudella.
