Euroviisujen sensuuri puhuttaa – missä kulkee raja rohkeissa esiintymisasuissa?
Kevään Euroviisut ovat paitsi musiikin, myös näyttävyyden, rohkeuden ja tyyli-ilmaisun juhlaa. Kuitenkin joka vuosi keskustelu palaa yhteen teemaan: missä kulkee raja esiintymisasujen paljastavuudessa ja kuka saa näkyä – ja miten?
Vaatetuksen kaksoisstandardi: Miksi Erika Vikman sai kritiikkiä?
Suomen Erika Vikmanin esitys kappaleellaan Ich Komme tarjosi yleisölle kirkasta pop-draamaa, lateksia ja lavakarismaa, mutta osa kansainvälisestä viisuraadista ei pitänyt näkemästään. Euroopan yleisradioliitto (EBU) antoi selkeän viestin: laita enemmän päälle.
Tämä herättää kysymyksen: miksi tehostettu naisellinen ilmaisu herättää paheksuntaa, kun taas miesartistien vähäpukeisuus nähdään humoristisena tai taiteellisena? Windows95manin mikrostringeissä nähty performanssi ei aiheuttanut vastaavaa reaktiota – vaikka kehon paljastavuus oli ilmeinen.
Sensuuri vai turvallisuus – ja kenen kohdalla?
Euroviisut tarjoavat vuosittain runsaasti näyttäviä esityksiä, joissa paljastava pukeutuminen tai seksuaalisuus ovat olennainen osa koreografiaa. Esimerkkejä viime vuosilta:
- Chanelin takamuksen keinunta (Espanja, 2022)
- Cyproksen Tamta narumekossaan (2019)
- Puolan Donatan & Cleon runsas koreografia (2014)
- Ivanin ehdotus esiintyä alasti susien kanssa (Valko-Venäjä, 2016)
Silti, Erikan esitystä katsottiin suurennuslasilla. Onko kyse silti vain paljaudesta, vai siitä, kuka paljastaa? Naisartisteille ladataan usein enemmän odotuksia ja kritiikkiä – heidän ilmaisunsa tulkitaan helposti epäasialliseksi tai provokatiiviseksi.
Euroviisut: Rohkeuden vai rajoitusten näyttämö?
Euroviisut ovat perinteisesti olleet tila, jossa sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisulle löytyy vapautta. Loreen leijui kuin jumalatar, metallirintaliivit ja glitter ovat vakiokalustoa. Mutta samalla kulisseissa käydään yhä kiivasta keskustelua – keiden kehot sopivat lavalle?
Erika Vikmanin muokattu asu paljasti ironisesti enemmän kuin alkuperäinen paljastava versio. Se muistutti, että vaikka viisut juhlivat vapautta, seksuaalisuuden sääntöjä kirjoitetaan yhä konservatiivisin ottein.
Onko liike liikaa?
Tapaus Vikman osoittaa, kuinka helposti naisten itseilmaisusta tulee objekti keskustelulle ja rajoituksille. Lahjakkuus, tyyli ja huumori jäävät helposti taka-alalle, kun keskustelu keskittyy siihen, miten paljon saa näkyä ihoa – tai miten liikaa lantio liikkuu.
Viisun ytimestä ei saa kuoria rohkeutta
Lopulta on kysyttävä: mikä tekee Euroviisuista unohtumattoman? Onko se vain sävel, vai myös esiintyjän rohkeus, karisma ja tyyli-identiteetti? Jos lavalla ei enää saa näyttää itseään – vaatteilla, koreografialla tai kehollaan – Euroviisut menettävät osan hengestään.
- Ilmaisu on osa taidetta
- Rohkeus on osa viisuperinnettä
- Yhdenvertaisuus on vaatimus, ei poikkeus
Jos sensuuri kiristyy valikoivasti, voimme yhtä hyvin sammuttaa valot ja soittaa kappaleet pelkkinä ääniraidoina. Mutta silloin kysymme: missä on se leimahdus, johon viisulava kuuluu?
Sillä Euroviisut ilman glitteriä ja rohkeutta eivät ole Euroviisut – vaan arkinen karaokeilta ilman kimallusta.
Helmi Siimes
Kirjoittaja on viihdetoimittaja, joka uskoo, että Euroviisut ovat paikka, missä glitter ei ole pelkkä koriste – vaan asenne.
