Sami Sykön ja Jorma Uotisen tyyliarviot hurmaavat – Erika Vikmanin asu synnytti keskustelun tasa-arvosta ja rohkeudesta punaisella matolla
Kevät ei ole vielä kunnolla alkanut Suomessa, mutta punainen matto on jo levitetty. Jokavuotiseen tapaan muoti ja mielipiteet nousevat pintaan, ja valokeilaan astuvat tänä vuonna Erika Vikman ja hänen Euroviisuihin valittu esiintymisasunsa. Hänen kimaltava ja niukka vaatetuksensa jakoi mielipiteet heti ensiesiintymisellään: osa yleisöstä näki sen vahvana kannanottona ja glamouresityksenä, kun taas toinen osa kauhistui sen rohkeudesta.
Asiaan kytkeytyivät nopeasti kaksi tunnettua tyyliasiantuntijaa ja kulttuuripersoonaa, Sami Sykkö ja Jorma Uotinen, jotka toivat keskusteluun omat tarkkanäköiset arvionsa Tubeconin punaisella matolla. Uotinen totesi suoraviivaisesti:
“Ei ole liian seksikäs. Ei siinä ole mitään uutta. Me ollaan nähty uimapukuja ennenkin.”
Tämä yksinkertainen kommentti osuu asian ytimeen: Vikmanin asu ei esitellyt mitään ennen näkemätöntä, mutta silti – vuonna 2024 – naisen rohkea pukeutuminen herättää yhä kuohuntaa ja moraalipaniikkia.
Samaan aikaan Sykkö pohti ironisesti, miksi KAJ:n jäsenet olivat pukeutuneet pukuun sen sijaan, että olisivat esiintyneet pyyhkeissä – kommentti, joka tuo esiin mielenkiintoisen kaksinaismoralismin:
- Naisten odotetaan peittelevän itseään.
- Miehiltä taas saatetaan odottaa yhä rohkeampaa esiintymistä.
Tämä asetelma luo ristiriitaisen kentän, jossa sukupuolipolitiikka ja muoti törmäävät toisiinsa. Kuitenkaan Uotisen ja Sykön kommentit eivät jääneet vain kritiikin tasolle. Uotinen antoi myös ansaittua tunnustusta Vikmanin esiintymiselle:
“Värimaailma on erinomainen ja koreografia aivan superluokkaa.”
Tässä näkyy se yhdistelmä, joka tekee Uotisesta ja Syköstä niin ainutlaatuisia keskustelijoita: eleganssia, huumoria ja suoraa puhetta. Jormassa itsessään oli havaittavissa italialaisen draaman ja suomalaisen hillityn tyylin risteyskohtaa – hän seisoi valkoisessa puvussaan matolla kuin olisi osa sitä itseään.
Erika Vikmanin show oli enemmän kuin yksi esitys. Se oli kannanotto. Hänen karismansa, tyylirohkeutensa ja lavakarismaansa loivat hetken, jossa nainen ei pyytänyt lupaa olla esillä. Hän oli esillä. Ja juuri siksi se aiheutti kohun. Kyse ei ollut paljastamisesta sinänsä – vaan rohkeudesta olla näkyvä, rehellinen ja hallita omaa esiintymistään suvereenisti.
Samalla tämä hetki korosti kulttuurista ilmiötä, jossa hyvin pukeutuneet, sanavalmiit asiantuntijat kuten Sykkö ja Uotinen nostavat keskustelun pintaa syvemmälle. Heidän lempeä ironiansa ja tarkkanäköisyytensä tuovat mieleen:
- Joan Riversin terävyyden
- Karl Lagerfeldin visuaalisen näkemyksen
- Pohjoismaisen hillityn suurieleisyyden
He ovat osa suurempaa ilmiötä, jossa muoti ei ole vain vaatetusta – vaan viestintää. Siinä yhdistyy nauru, totuus, liioittelu ja draama. Me ihailemme, arvostelemme ja keskustelemme, koska jokainen asu on myös kommentti ajastaan ja sen arvoista.
Kuten Uotinen totesi, “ei siinä ollut varsinaisesti mitään uutta.” Mutta ehkä juuri siksi se oli niin tärkeää. Koska todelliset muutokset eivät tapahdu salamoiden lailla – ne tapahtuvat, kun joku uskaltaa seistä valokeilassa ja sanoa ilman sanoja: “Tässä minä olen.”
