Hanna Pakarinen puolustaa Erika V ikmania ja paljastaa kulttuurisen kaksinaismoralismin Euroviisuissa
Baselissa tunnelma on korkealla – eikä syynä ole vain Euroviisuhuuma. Suomea edustava Erika Vikman on saanut Euroopan huomion paitsi kappaleellaan, myös rohkealla esiintymistyylillään. Hänen vaatteitaan on kuitenkin vaadittu muokattavaksi peittävämmiksi Euroopan yleisradioliiton (EBU) toimesta. Tämä on herättänyt keskustelua ja saanut monet artistit tukemaan Vikmania – erityisesti yksi ääni kuuluu vahvasti: Hanna Pakarinen.
Hanna Pakarinen puolustaa kollegaansa
Hanna Pakarinen, Suomen Euroviisuedustaja vuodelta 2007, ei epäröi ilmaista mielipidettään. Hän kommentoi tilannetta terävästi Ilta-Sanomille ja asettuu Vikmanin tueksi ilman kompromisseja:
”Jos se nyt yhdestä pyllynkannikasta on kiinni, niin herranjumala!”
Pakarinen kokee tilanteen esimerkkinä kaksoisstandardista, jossa naisia kritisoidaan yhä ulkonäön ja pukeutumisen kautta, kun taas miesartistien rohkeat tai paljastavat esiintymiset tuntuvat saavan hyväksyntää tai jopa kehuja. Hän nostaa esiin esimerkin viime vuoden edustajasta Windows95manista, jonka niukka asu ei herättänyt samanlaista vastareaktiota.
Kyse ei ole vain vaatteista
Pakarinen muistuttaa, ettei tilanne koske vain yhtä asua tai kehonosaa. Kyseessä on laajempi kulttuurinen ongelma naisten ilmaisunvapaudesta ja yhteiskunnan suhtautumisesta siihen:
- Nainen lavalla herättää edelleen enemmän kritiikkiä ulkonäöstään kuin esityksestään.
- Seksuaalisuuden esiintuominen tulkitaan helposti provokaationa tai sopimattomana.
- Miesten rohkeampi ilmaisutyyli lavalla saa useammin hyväksynnän – tai hiljaisuuden.
”Missä kohtaa tämä meni näin pahasti kakkosvaihteelle?” Pakarinen kysyy – ja monella on varmasti sama kysymys mielessä.
Erika Vikmanin viesti ja tyyli
Ich komme -kappale ja siihen liittyvä esitys eivät ole pelkkää glitteriä ja koreografiaa. Se kantaa vahvaa viestiä naiseudesta, rohkeudesta ja itsensä omistamisesta. Pakarinen näkee esityksen osana jatkumoa, jossa suomalainen artisti uskaltaa mennä omia polkujaan – olipa tyyli sitten metallinen, herkkä tai seksuaalisesti latautunut.
Sauna ja suomalainen kulttuuri
Hanna Pakarinen ei jää pelkäksi kommentoijaksi. Hän on mukana edistämässä suomalaisuutta konkreettisella tavalla kisapaikalla: tuomalla paikalle puulämmitteisen saunan. Pakarinen on Saunaseuran jäsen ja omaa kokemusta suomalaisen kulttuuriviennin edistämisestä:
- Baselin viisuleiriin tuotu puusauna on konkreettinen ele suomalaisen identiteetin puolesta.
- Pakarinen toimii hienovaraisena mutta vahvana kulttuurilähettiläänä.
Tuplavoiton toive
Pakarinen ei tyydy toivomaan Vikmanille menestystä. Hän unelmoi ”tuplavoitosta”, jossa sekä Suomea että Ruotsia edustavat suomalaisjuuriset artistit menestyisivät yhdessä. Ruotsin edustajana on KAJ, suomenruotsalainen trio, jonka mahdollinen finaalimenestys olisi Pakarisen mukaan voitto myös Suomelle:
”En tiedä kumpi on ykkönen, mutta Suomi saa tuplavoiton.”
Yhteinen ponnistus, ei nollasummapeli
Pakarinen muistuttaa, että kyse ei ole yksittäisestä kilpailijasta tai yksilösuorituksesta. Tärkeämpää on luoda tilaa, jossa naisartistit saavat loistaa omilla ehdoillaan. Tämä ei ole kilpailu miesten kanssa tai konservatiivisen katseen kanssa – vaan askel kohti tasa-arvoisempaa kulttuurikenttää.
Lotta Liljan artikkelin ydin on selvä: kun nainen loistaa lavalla, hänen ei tulisi joutua puolustelemaan kehoaan tai tyyliään. Hänellä on oikeus näkyä, kuulua ja loistaa – oli päällä sitten haalari tai pyllynkannikaan verran paljasta ihoa.
