Euroviisut 2025 yhdistivät suomalaiset – Erika Vikman, glitteri ja yhteiset muistot loistivat ruudussa
Kuvittele: on toukokuinen ilta, olohuoneessa on popparikipot levällään ja sohvaan liimautuneet katseet seuraavat lavashow’ta, joka voisi olla suoraan vanhasta Hollywood-unelmasta. Siellä se tapahtui – Euroviisut 2025, suoranainen glitterin juhla Wienin Gasometerin näyttämöllä. Ja suomalaiset? Me olimme kaikki paikalla – ruudun äärellä.
Ylen lähettämää finaalia katsoi tänä vuonna keskimäärin 1,7 miljoonaa silmäparia, ja kaiken kaikkiaan ohjelma tavoitti 2,6 miljoonaa meistä – enemmän kuin viime vuonna. Käärijä-huuman jälkimainingeissa se oli kuin seuraava luku kansallisessa juhlakertomuksessamme.
Erika Vikman — kabareeta ja karismaa
Ja sitten tuli Erika Vikman.
Ah, Erika. Tangokuningatar, joka otti askeleen pois lavatanssien maailmasta ja hyppäsi suoraan Berliinin kabaree-unelmaan — korkkarit kopisten ja punaiset huulet hymyillen. Hänen kappaleensa Ich komme ei ollut pelkkä viisu – se oli manifesti. Sijalle 11 jääminen? Ehkä vain numerolottoa. Todellisella skaalalla Erika roosteriasussaan, nahkakorsetti solmittuna kuin oodi ällistykselle, näytteli vuoden muistettavimman roolin. Ja kyllä — jopa Viron parlamentissa huulien välistä saattoi kaikua hiljainen ”wow” (tai niin ainakin haluamme uskoa).
Miksi katsojaluvut merkitsevät?
Mutta miksi tämä kaikki merkitsee? Miksi katsojaluvut saavat meidät pysähtymään?
Koska ne kertovat muuta kuin pelkkiä tilastoja. Ne kertovat, että me – suomalaiset – rakastamme yhteistä hetkeä television ääressä. Sitä, kun Pertti huutaa keittiöstä “Antakaa Suomelle kymppi!” juuri samalla sekunnilla, kun sinäkin pidät peukkuja. Se on se hetki, jolloin muistamme, miltä tuntuu olla osa jotain isompaa.
- Vuonna 2024 Windows95man sai 1,2 miljoonaa livekatsojaa
- Vuonna 2025 finaali tavoitti 2,6 miljoonaa suomalaista
Euroviisut ovat meille enemmän kuin kisailua – ne ovat:
- yhteisiä muistoja
- yhteistä naurua
- yhteistä paheksuntaa jonkun erikoisen lavashown äärellä
Viisumuistojen paraati
Muistatko vielä Käärijän gaalanvalloittaneen boleron vuodelta 2023? Se neonvihreä katseenvangitsija, joka yhdisti dadaismin ja lattaribassot! Cha Cha Cha ei ollut vain biisi – se oli asenne, joka toi meille hopeaa ja sai Euroopan (ja meidän itsenkin) tajuamaan, että Suomi osaa olla täysin omaa luokkaansa.
Tänä vuonna Erika toi lavalle huumoria, nokkeluutta ja eurooppalaista flirttiä, joka käänsi päitä – ja kieliä. Saksankielinen tango-disco? Kyllä, se upposi kuin palvattua possua oktoberfesteillä.
Ja jos tämä ei vielä riittänyt:
- Ruotsia edusti KAJ – pohjalaispoppoo, joka toi Olof Palmen haamun viisukeskusteluun
Glitteri, geopoliittiset jännitteet ja äänestysdraama
Euroviisuissa ei ollut kyse vain musiikista — kyse oli rooliasuista, kielistä, näkökulmista. Se oli kuin monikielinen teatterifestivaali, jossa eurooppalaiset pomputtelevat yhteistä tarinaa. Pohjoismainen viisugeopolitiikka muistutti välillä Game of Thronesia diskomusiikilla höystettynä.
Ja vaikka raadit antoivat pisteitä kuin seula ja äänestysjärjestelmä oli yhtä läpinäkyvä kuin sumuinen saunailta, rakkaus viisuihin ei murene. Ehkä kiroamme tulokset, ehkä valitamme äänestystaktikoinnista — mutta samanaikaisesti, varovaisen ylpeästi, suoritamme glitterirtoripset ja sanomme toisillemme: ensi vuonna uudestaan.
Viisukansa – yhdessä ja ylpeinä
Me olemme viisukansa.
Glitterissä, modulaatiossa ja epätoivoisessakin patriotismissa – we’re in it together.
Ja ensi vuonna?
Minne matka seuraavaksi vie? Seuraavassa jutussani sukellamme siihen, miksi suomalaiset artistit laulavat nyt saksaksi. Kyllä – jopa Arttu Wiskari saattaa olla “unterwegs”.
Nähdään silloin. Pidä korkkarit terävinä ja äänihuulet lämmitettyinä – tämä show on vasta alkanut.
Lempein juoruterkuin,
Aino Lehmuskoivu
Missä on viisu, siellä lepattaa kynäni.
