Kuningatar Viktorian unohdettu tragedia – Prinsin vaiettu kohtalo ja äidin raskas salaisuus
Kun ajattelemme Ruotsin kuningatar Sofia Maria Viktoriaa, emme näe tavanomaista herttaista kuningatarta. Hänen tarinansa on kuin goottilainen romaani, täynnä varjoja, salaisuuksia ja sydämen hiljaisuutta. Hän oli kuningatar, äiti ja ennen kaikkea – roolin vanki. Hänen elämänsä kertoo siitä, miten vahvinkaan ihminen ei voi paeta surua, kun on syntynyt kruunu kutreillaan.
Salattu lapsi: Prinssi Erik
Yksi Viktorian suurimmista traagisista salaisuuksista oli hänen kolmas poikansa, prinssi Erik. Erik syntyi vuonna 1889, ja hänen kehitykselliset erityispiirteensä asettivat haasteen hovin näyttämölle:
- Hänellä oli epilepsia ja kehitysvamma.
- Hänet vietiin pois julkisuudesta ja sijoitettiin erilaisiin syrjäisiin kartanoihin.
- Hänestä ei puhuttu – ei perheessä, eikä historiankirjoissa.
Myöhemmin, kun perhe sai tiedon Erikin kuoleman lähestymisestä, Viktoria ei ollut paikalla. Hän saapui liian myöhään. Poika oli jo poissa. Yksin. Tämä herättää kysymyksen – eikö hän rakastanut lastaan, vai eikö hänellä ollut lupaa rakastaa julkisesti?
Äiti, joka ei saanut olla äiti
Viktorian oma lapsuus loi pohjan hänen kylmyydelleen. Äiti kasvatti hänet kylmissä saleissa karaistumaan – ei tuntemaan. Rakkauden kokeminen oli vierasta maata. Hänen nuoruudenrakkautensa, Venäjän suuriruhtinas Nikolai, oli poliittisesti mahdoton. Se päättyi ennen kuin ehti alkaa. Tästä kaikesta syntyi kuningatar, joka hallitsi emotionaalisesti yhtä kylmästi kuin ilmasto pohjolassa.
Hovi, joka ei siedä poikkeuksia
Kuningashovin tehtävä ei ole paljastaa säröjä. Sen rooli on täydellisyys. Tässä kontekstissa poikkeavuus ei ollut inhimillinen todellisuus – vaan tahra, joka piti poistaa näkyvistä. 1900-luvun alussa eri kuninkaalliset kodit ympäri Eurooppaa piilottivat lapset, jotka eivät vastanneet odotuksia. Myös Ruotsissa – myös Viktorian luona.
Yksinäinen kuningatar ja Axel Munthe
Viktoria vetäytyi usein pois Ruotsista etelän lämpöön. Mukana oli mies, joka tarjosi lämpöä muulla tavalla – hänen luottolääkärinsä Axel Munthe. Hänen kanssaan Viktoria vietti aikaa Caprilla, Italiassa. Mutta vaikka Munthe hoiti fyysistä hyvinvointia, ei hän voinut korjata sisäistä murenemista.
Avioliitto ilman rakkautta
Gustav V:n ja Viktorian avioliitto oli virallinen sopimus, ei sydänten liitto. Huhuttiin jopa, ettei Erik ollut Gustavin lapsi. Tässä kulissien valtakunnassa jokaisella oli rooli, johon piti mahtua – vaikka se puristaisi ja särkisi sisältä:
- Gustav vetäytyi omiin suuntiinsa.
- Viktoria matkusti raskaiden tunteidensa kanssa pois kylmästä pohjoisesta.
- Perhe eli vierekkäin, mutta ei yhdessä.
Rooli ilman oikeutta olla nainen
Ehkä Viktorian suurin tragedia ei ollut pojan menetys, vaan mahdollisuuden menetys olla ihminen, nainen, äiti. Hän oli aina vain kuningatar – asema, jossa tunteille ei ollut tilaa. Hän ei tuhonnut lapsiaan kuten antiikin Medeia – hän vain työnsi heidät ovien taakse, pois näkyvistä.
Murtumia kultauksen alla
Kuninkaalliset tarinat kiehtovat meitä juuri siksi, että ne eivät ole täydellisiä. Ne puhuvat murretuista sydämistä, riippuvuudesta rooleihin ja vaatimuksista, jotka pakottavat vääriin muotteihin. Viktorian elämä on osoitus siitä, että valta ei vapauta – se sitoo.
Ja siksi, kun tuijotamme muotokuvia kruunupäisistä hallitsijoista, kannattaa muistaa: mitä suuremmat muurit, sitä syvempi yksinäisyys niiden sisällä. Viktoria ei vain ollut kuningatar – hän oli nainen, jota ei koskaan päästetty olemaan oma itsensä.
