Presidentin puolison feministikommentti herätti tunteet – mitä Helmi Kekkosen avokirje opettaa meille tasa-arvosta
Kun presidentin puoliso kertoo julkisesti, ettei ole feministi, kyse ei ole yksittäisestä mielipiteestä. Se on kuin kivi uppoaisi kulttuurin tyyneen lampeen, nostattaen aaltoja, jotka iskeytyvät tasa-arvon historiaan, tämän hetken odotuksiin ja ikiaikaiseen kysymykseen: voiko nainen asemassa irtisanoutua liikkeestä, joka mahdollisti hänen asemansa?
Lausunto, joka pysäytti
Keväällä Suzanne Innes-Stubb antoi Eeva-lehdelle haastattelun, jossa hän puhui arvoistaan: tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja reiluudesta. Kaikki vaikutti lupaavalta, kunnes tuli lause, joka sai feministipiirit häkeltymään:
“Kannatan vahvasti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, mutta en pidä itseäni feministinä.”
Tämä toteamus oli selkeä ja kepeä, mutta vaikutuksiltaan kaikkea muuta kuin kevyt.
Helmi Kekkosen vastaus – sydämestä ja historiasta
Kirjailija Helmi Kekkonen tarttui lausuntoon ja reagoi avokirjeellä, joka ei haihtunut julkiseen tyhjyyteen. Hänen vastauksensa oli:
- terävä mutta kohtelias
- henkilökohtainen ja samalla kollektiivinen
- sanataiteellinen ja silti painava
Erityisen pysäyttävä kohtaus oli Kekkosen 12-vuotiaan tyttären kysymys:
“Eikö kaikkien pitäisi olla feministejä?”
Tässä kiteytyy koko yhteiskunnallinen ristiriita: Jos lapsi ymmärtää tämän, miksi ei yksi maan vaikutusvaltaisimmista naisista sanoisi samaa?
Symboli jonka sanat painavat
Innes-Stubbin lausunto ei luultavasti ollut tarkoituksellisesti provosoiva. Ehkä se oli yritys säilyttää neutraalius, yhteyttä rakentava sävy. Mutta juuri siinä on ristiriita: naisen rooli presidentin puolisona on symbolinen. Hän ei voi täysin irtautua poliittisuudesta, sillä hänen sanansa vaikuttavat arvojen suuntaan.
Kyse ei ole vain Innes-Stubbin repliikistä. Laajemmin tämä liittyy ilmiöön, jossa vaikutusvaltaiset naiset sanoutuvat irti feminismistä ehkä siksi, että:
- he pelkäävät leimautua aktivisteiksi
- toivovat vaikuttavansa yksilöinä, eivät ideologian edustajina
Mutta samalla jää näkymättömäksi se verkosto voittoja, jolle heidän nykyinen asemansa rakentuu.
Sanat ovat tekoja
Feminismi ei vaadi jokaisen yksilön liputusta, mutta se toivoo tulla tunnistetuksi – varsinkin kun juuri sen ansiosta keskustelu on mahdollinen. Kekkosen kirje muistuttaa, että:
- hiljaisuus on valinta
- sanojen poisvalinta voi olla poliittinen teko
- sanoa ”en ole feministi” on enemmän kuin sanomatta jättäminen – se on retorinen irtiotto liikkeestä, joka mahdollisti sanojan aseman
Yhteinen suunta
Tässä keskustelussa ei ole kyse yksittäisestä sanasta vaan suunnasta. Feminismi ei ole menneisyyden kampailu, vaan suunnittelun väline tulevaisuutta varten. Kun presidentin puoliso puhuu, hän antaa ääntä myös niille, jotka kuuntelevat. Silloin sanat rakentavat siltoja – tai katkaisevat niitä.
Yhteiskunta rakentuu arvojen varaan. Ja jokaisella julkisella lausunnolla on osansa siinä, millaiset arvot otetaan mukaan yhteiseen matkaan.
