Erikoisjoukot paljastaa somejulkkisten todellisen luonteen – kuka kestää paineet ja kuka murtuu

Jos olet koskaan miettinyt, mitä tapahtuisi, jos somepersoonat, näyttelijät ja entiset missit pudotettaisiin keskelle hermoja hapottavaa testiä, niin nyt saat vastauksen – ilman pehmeitä filttereitä tai käsikirjoitettuja repliikkejä. Tervetuloa Erikoisjoukkojen viidenteen jaksoon, joka on yhtä aikaa realityä, psykologista peliä ja ehkä vähän suomalaista sielunmaisemaa – mutta ehdottomasti ei perjantai-illan kevyttä höttöä.

Kirpputori muuttuu testikentäksi

Kuvittele tämä: olet keskellä Lohjan kirpputoria. Ihmiset penkovat vanhoja cd-levyjä ja posliinikippoja… kun sinulle yhtäkkiä työnnetään käteen ase. Ei oikea, mutta tarpeeksi lähellä. Sinun tehtäväsi? Päätellä sekunneissa, onko lähestyvä hahmo uhka vai tavallinen asiakas kännykkä kädessä.

Väärä arvio ei vaikuta pisteytykseen – vaan siihen, miten luotettavana sinua pidetään. Tilanne kärjistyy, kun roolihahmoksi astuu toimittaja Elina Seppänen, joka pukeutuu terroristiksi. Tämä ei ole harjoitus – tämä on painetesti, jossa mitataan reaktiot ennen ajattelua.

Erilaiset reaktiot – samanlainen paniikki

Yksi toisensa jälkeen osallistujat kohtaavat skenaarion omalla tavallaan. Osa toimii, osa epäröi ja osa antaa tilanteen soljua ohitse.

• Hanna Tikander ei epäröi. Liike on nopea, tarkka ja varma – ei lainkaan Instagram-fiilistelijän eleitä.
• Daniel Ahola, YouTube-tähti, on toista maata. Hän miettii liikaa, toimii hitaasti ja kouluttajien ilmeet paljastavat pettymyksen.
• Mira Ahola ohittaa tilanteen kuin väärässä kohtauksessa – eikä reagoi lainkaan. Se tekee tilanteesta ehkä juuri siksi niin todentuntuisen.

Kun roolitus unohtuu ja toiminta alkaa

Eino Heiskanen, näyttelijä, tuntuu olevan omalla maaperällään. Toiminta on tehokasta ja ratkaisut näyttelijämäisen tarkkaa. Kerttu Rissanen saattaa takerrella alussa, mutta kun hetki koittaa, hän toimii – ulkonäkö on toissijainen, kun panokset ovat näennäisesti todellisia.

Viihde vai todellisuus?

Jakson jälkeen osallistujat palaavat väsyneinä hylättyyn tehdashalliin. Katsojana alkaa väkisinkin miettiä: missä kulkee viihteen ja todellisuuden raja? Tämä ei ole pelkkää ohjelmatekoa. Tämä on peili, joka heijastaa meistä sen, mitä emme ehkä haluaisi nähdä – aidon reaktion, pelon ja refleksin.

Erikoisjoukot ei pyri näyttämään, kuka on kovin – se näyttää, kuka pystyy katsomaan pelkoa silmiin. Ja kenelle se on liikaa.

Tiistaisin televisiossa – ja mielessä

Sarja jatkuu tiistaisin. Vaikka se tarjoillaan televisioviihteen tavoin, se iskee niihin kohtiin, joita ei voi suodattaa: epävarmuuteen, pelkoon ja siihen, mitä tapahtuu, kun ei ole aikaa miettiä, miltä näyttää.

Ehkä kaikista rohkeinta on silloin, kun käsi ei tärise, vaikka pitäisi painaa liipaisimesta. Ehkä rohkeus ei näy kuvissa – ehkä se näkyy toiminnassa, joka tapahtuu vaiston varassa.

Kirjoittanut: Kaisu Lehmuskallio
Viihteen vaarallinen vastaava