Euroviisut 2025 järisyttivät Baselin – musiikkia, mielenilmausta ja maailmanpolitiikkaa samassa lavashowssa

Tervetuloa Baseliin, Sveitsin siististi paketoituun pikkukaupunkiin, josta tuli toukokuussa hetken ajaksi eräänlainen Euroopan glitterpääkaupunki. Lava rakennettiin, valot syttyivät ja Euroviisujen vuosittainen, rakkaan kaoottinen karnevaali käynnistyi – tuttu show, jossa musiikki kohtaa hurjan muodin, kitsin ja kansainvälisen draaman.

Mutta tänä vuonna, keskellä tätä värikästä ja äänekästä spektaakkelia, yksi esitys pysäytti ilmapiirin – ja ravisteli koko iltaa.

Israelin edustaja, 24-vuotias laulaja ja esiintyjä Yuval Raphael, nousi lavalle ja toi mukanaan jotain, mikä ei jäänyt pelkäksi viisubiisiksi. Hänen balladinsa – joka joiltain osin muistutti jotain Hans Zimmerin ja Disneyn yhteissävellykseltä – tuntui aluksi olevan ”vain” lauluesitys. Mutta se ei ehtinyt kunnolla edes alkaa, kun yleisön myönteisten aplodien sekaan hiipi buuauksia.

Mutta siinä ei ollut vielä kaikki – Helsingin Sanomat kertoi, että kaksi mielenosoittajaa yritti rynnätä lavalle kesken esityksen. Turvamiehet joutuivat väliin. Yhtäkkiä lavan ja yleisön väliin piirtyi kirjaimellinen ja symbolinen kuilu.

Politiikka lavalla – näkyvästi ja kuuluvasti

Tilanne ei ollut täysin odottamaton. Israelin osallistuminen viisuihin on herättänyt kuohuntaa jo keväästä saakka – erityisesti Gazan sodan varjossa. Toukokuun alussa julkaistiin avoin kirje, jonka allekirjoitti yli 70 viisumaailman vaikuttajaa. He vaativat Euroopan yleisradioliittoa, EBU:ta, sulkemaan Israelin ulos kisasta.

EBU kuitenkin päätti toisin, ja lavalla nähtiin esitys, josta tuli hetkessä muutakin kuin musiikkia – se oli kipinä, joka sytytti kansainvälisen keskustelun.

Somekuohunta ei jäänyt lavalle

Sosiaalisessa mediassa reaktio oli välitön. Yksi katsoja iski somessa tiskiin: ”Israel. Joo ei. Joutaa roskiin.” Kova sana, mutta ei poikkeuksellinen. Threadsissa ja Jodelissa kupli mielipiteitä niin musiikista, politiikasta kuin EBU:n vastuusta.

• Jotkut pitivät esitystä nurinkurisena vessataukona.
• Toiset taas näkivät siinä suurta draamaa ja tunnetta.

Mutta yhdestä asiasta oltiin harvinaisen yhtä mieltä – tämä ei ollut pelkkää viihdettä.

Historia toistaa tai ainakin rytmittää

Euroviisut ovat toki aina olleet enemmän kuin pelkkä laulukilpailu:

1. Serbialla ja Bosnialla oli oma hetkensä vuonna 2006.
2. Jamala herätti Ukrainan historian henkiin vuonna 2016.
3. Vuonna 2025 Israel toi lavalle tunteet, jotka eivät jääneet paikoilleen.

Ne jäivät istumaan katsojien muistiin, herättivät kolumneja ja tiukkoja keskusteluja verkossa ja kahvipöydissä.

EBU – sensori vai sivusta seuraaja?

EBU puolestaan näyttäytyi kuin hiljaisena sensorihahmona vanhasta mustavalkoelokuvasta – läsnä mutta vaisu, antaen tilanteen viedä ja toivoen, ettei kukaan katso liian tarkkaan.

Ehkä se on osa tämän kaiken kipua: kun taide ei enää pysy siististi viihteen laatikossa vaan pursuaa ulos, repien mukanaan katsojien tunteet, mielipiteet ja pelot.

Yksi laulu, monta tulkintaa

Yuval Raphael ei välttämättä voita viisuja. Tuskinpa pääsee edes top 10:een. Mutta hän teki jotain, mitä moni muu eivät uskaltaneet: herätti reaktion.

Ja juuri se on koko Euroviisujen perintö –keskustelu, joka ylittää musiikin, raivokkaana ja monikerroksisena. Se ei aina ole kaunista, eikä sen tarvitse olla.

Uusi viisupolvi – kriittisiä ja tietoisia

On toinenkin asia muuttunut. Viisufani vuodelta 1995 oli ehkä lähinnä glitterpaitainen drag queenia ylistävä bilehirmu. Nykyfanit taas voivat olla yhtä hyvin journalismia opiskelevia kriittisiä nuoria, jotka seuraavat kansainvälisiä tapahtumia yhtä tiukasti kuin green roomin kamerakuvia.

He näkevät, että tämä kisakenttä on yhtä lailla kohtaamispaikka:

• Musiikille
• Mielipiteille
• Maailmanpolitiikalle

Ja juuri siksi Euroviisut eivät kuole – ne elävät, kasvavat ja battlaavat kevyen ja raskaan, spektaakkelin ja symboliikan, tanssibiittien ja tosimaailman välillä.

Niin… Syttyvätkö valot seuraavaan näyttöön, vai vedetäänkö verho eteen?

Viisuhuuma ei ehkä ole koskaan ollut näin ladattua – eikä se ole yhtään huonompi juttu.

– Aino-Kaisa Laitinen
Kynä, joka tykkää glitteristä ja totuudesta yhtä paljon.