John Oliver piikittelee Trumpia armotta – sarkasmi paljastaa vaarallisen viihdepolitiikan ytimen

Jokainen kerta, kun Donald Trump avaa suunsa, Yhdysvaltojen koomikot kiittävät taivasta – ja käyvät töihin. Nyt parrasvaloissa paistattelee HBO:n sarkasmin suurmestari John Oliver, joka on jälleen iskenyt veitsen suoraan Valkoisen talon entisen isännän sanalliseen kylkiluutiin. Uusin Last Week Tonight -jakso ei jättänyt arvailun varaan: kun Trump esiintyy, Oliver ei vain analysoi – hän tekee kirurgista jälkeä huumorin skalpellilla.

Tällä kertaa Oliverin tähtäimessä oli Trumpin paluu poliittiseen julkisuuteen – ja erityisesti hänen yllätyksellisen ristiriitaiset kannanottonsa transurheilijoihin liittyen. Mutta, kuten tiedämme, Trump-huumori ei pysähdy politiikkaan. Se harvoin pysähtyy ylipäätään mihinkään järjelliseen rajaan.

Ivanka-vibat ja some-ahdistus

Oliverin suurin – ja ehkä kirvelevin – huomio kohdistui tuttuihin, hyytäviin hetkiin Trumpin ja hänen tyttärensä Ivankan välisessä dynamiikassa. Niin, juuri siihen kummalliseen ja monesti ilmaan jääneeseen ahdistuksen tihkuun, jolle some on jo vuosia pyöritellyt silmiään.

Palataan vuoteen 2006. Kaksikko istuu amerikkalaisen The View -keskusteluohjelman sohvalla, ja Trump päästää suustaan lauseen, jota kukaan ei voi kuulla ilman kulmakarvojen nousua:

“Jos Ivanka ei olisi tyttäreni, saattaisin tapailla häntä.”

Jep. Se sama sitaatiksi sementoitunut repliikki, joka saa joka kerta aikaan vilunväristyksiä, vaikka sen kuulisi kymmenennettä kertaa.

John Oliver ei kiertele, eikä kaunistele. ”Trump johtaa jokaista keskustelua psykoseksuaalisella energialla, joka saa White Lotuksen näyttämään Teletapeilta”, hän heittää – niin tyylikkäästi kuin britin äänellä voi sanoa jotakin näin rapakselta haiskahtavaa. Ei siis ihme, että yleisö repesi, vaikka sävy viittasi ennemmin huoleen kuin huvittuneisuuteen.

Trumpin vitsit vai vaarallinen viesti?

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Trumpin ja Ivankan läheisyys saa yleisön nielaisemaan kahvinsa väärään kurkkuun. Vanity Fair julkaisi jo 1990-luvulla haastattelun, jossa Trump kuvaili Ivankaa ”henkilöksi, jonka kanssa keskustelisi mieluiten viinilasillisen äärellä”.

Kuka puhuu tyttärestään noin? Kukaan, kenet toivoisit puhuvan tyttärestään noin?

Mutta Oliverin satiiri ei ollut pelkkää some-pöydän jälkiruokaa. Hän nosti esiin vakavamman kysymyksen: miksi istuva – tai mahdollisesti tuleva – presidenttiehdokas puhuu naisurheilijoiden ulkonäöstä aivan kuin kyse olisi missikisoista, ei politiikasta?

”Kauniita ihmisiä”, kuiskasi Trump hiljaa primetime-lähetyksessä. Mukamas vanhan ajan herrasmies, joka tietää ettei ”niin saa enää sanoa” – ja juuri siksi sanoo.

Tässä vaiheessa Oliver ei enää naureskellut vaan iski naulan suoraan siihen kohtaan, josta alkaa Trumpin koko show’n syvin ydin. Tämä ei ole sattumanvaraista. Tämä on viesti.

Kiusallinen normalisoituminen

Trump haluaa olla se mies, joka sanoo sen, mitä muut eivät enää kehtaa. Muka rohkea, totuudellinen, vastavirtaan kulkeva. Mutta missä kulkee raja vitsillä ja vaarallisella retoriikalla?

Siinä missä Trump näkee kapinahenkeä, Oliver näkee huolestuttavaa kulttuurisotaa – jossa presidentillinen mahti yhdistyy populistiseen provosointiin ja tunkkaisiin sukupuolirooleihin.

Ehkei tämä kaikki ole uutta. Trump on ollut amerikkalaisen viihteen kiertävä hahmo jo vuosikymmeniä ennen presidenttikauttaan. Mutta nyt hän on taas tosissaan matkalla takaisin Valkoiseen taloon – ja juuri siksi Oliver ei säästele.

Hänen kritiikkinsä osuu kohtaan, jota harva osaa tai uskaltaa sanoittaa:

• Kuinka tämä kaikki on alkanut tuntua… normaalilta
• Kuinka outoudella on vanhentumispäivä, jonka jälkeen se ei enää järkytä
• Kuinka hiljaisuus hyväksyy sen, mikä ennen olisi pysäyttänyt lähetyksen

Ja juuri sen hyväksyminen on hengeltään pelottavampaa kuin yksikään Galaxy Note -twiitti konsanaan.

Nauraaksemme meidän täytyy ensin ymmärtää

John Oliver ei ole koskaan ollut vain koomikko. Hän on poliittisen teatterin kaasusytytin, jonka vitsit naurattavat vasta, kun pysähdyt miettimään, mitä mahdotonta pidämme mahdollisena.

Toivottavasti Oliver jaksaa. Koska tarvitsemme yhä niitä, jotka paljastavat, että huumorin takana piilee totuus – ja joskus totuus on oudompi kuin fiktio.

Yhdysvalloissa skandaalit eivät tuhoa valtakuntia. Mutta joskus, oikeaan aikaan isketty vitsi voi tehdä sen, mitä lehtimainos ei ehdi: paljastaa, kuinka ontto kruunu todella on.

– Aino T. Virtanen
Viihdetoimittaja, joka uskoo, että parhaat paljastukset syntyvät, kun hiljaisuuteen kuiskataan kysymys, jota kukaan muu ei uskalla esittää.