Mikko Silvennoinen jää pois Euroviisujen paikan päältä – mitä se tarkoittaa viisutaialle?
Mikko Silvennoinen, Yleisradion pitkäaikainen Euroviisu-selostaja, ei matkusta tänä keväänä kisapaikalle Baseliin. Sen sijaan hän toimii selostajana Suomesta käsin, Pasilan studiosta. Tämä ei ole vain logistinen uudelleenjärjestely – se on päätös, joka herättää tunteita katsojissa ja kertoo enemmän kuin rivien välistä ehkä haluaisimme lukea.
Rahan kautta tunteisiin
Ylen mukaan päätöksen taustalla ovat nousseet kustannukset: lennot, majoitus ja tekninen tuotanto ulkomailla maksavat enemmän kuin ennen. Mutta asia ei ole vain taloutta. Kyseessä on kokemuksen laadun muutos – mitä tapahtuu, kun ääni pysyy tuttuina, mutta fyysinen läsnäolo katoaa luonnollisesta yhteydestään?
UMK:n vastaava tuottaja Anssi Autio toteaa yksinkertaisesti: ”Yksinkertainen yhtälö.” Mutta kuten Euroviisut ovat aina osoittaneet, mikään kilpailussa ei ole yksinkertaista – sen enempää lavalla kuin sen takanakaan.
Silvennoisen erityinen rooli
Mikko Silvennoinen ei ole pelkästään ääni Euroviisuissa – hän on osa kilpailun tunnelmaa. Vuosien aikana hänestä on tullut suomalainen vastine BBC:n Graham Nortonille – tosin vähemmällä ivalla ja suuremmalla lämmöllä. Hän on ollut paikalla, jakanut jännitystä backstagella ja poiminut vivahteita, joita ei ruuduilla aina näe mutta voi kuulla hänen selostuksestaan.
Vaikka hän vietti avajaisviikonlopun Baselin ilmapiirissä, varsinaiset suorat lähetykset hän tekee studiosta käsin. Tämä etäisyys vaikuttaa väistämättä siihen, miten paljon tunnelmaa huokuu katsojille saakka. Ajatus on kuin kuuntelisi jazzia nauhalta – voi toimia, mutta jotain katoaa autenttisuudesta.
Euroviisut eivät ole vain lukuja
Euroviisut ovat ennen kaikkea tunnebisnestä. Ne ovat pieniä hetkiä, suurta draamaa, käsittämätöntä lavashow’ta ja yhteisöllistä riemua – sitä, kun some repeää mielipiteistä ja kukaan ei tiedä, onko tämä hyvä vai aivan kamala.
Kun selostus tehdään Pasilasta, kyse ei ole vain etäyhteydestä. Kyse on arvoista:
- Pidämmekö yhteisöllisistä elämyksistä kiinni?
- Panostammeko vielä tunteeseen vai vain tekniseen toimivuuteen?
- Hyväksymmekö, että vähän kerrallaan kaikki siirtyy ruudulle – mutta läsnäolosta tinkien?
Ei ensimmäistä kertaa, mutta erilainen aika
Silvennoinen on selostanut kisoja Suomesta aiemminkin – vuosina 2013 ja 2015 – mutta maailma oli silloin eri paikka. Nyt ratkaisu tuntuu enemmän yhteiskunnalliselta mittatikulta kuin hetken säästötoimelta. Ja kun jopa TikTok tarjoaa artistien takahuonevideoita livenä, tuntuvat studiovalot vähemmän elämyksellisiltä kuin sveitsiläisen lavan tunnelma.
Onko tämä testi?
On mahdollista, että Yle testaa yleisön sietokykyä. Kuinka paljon voimme ”tinkiä” kokemuksesta ennen kuin reagoimme? Kelpaako meille laatu, jossa kaikki toimii – mutta tunteella ei ole samaa terää?
Teknisesti kaikki varmasti toimii. Silvennoinen on edelleen lämmin, tarkka ja viihdyttävä. Mutta jos viisufanien sydämissä ei syty sama liekki, vika ei ole hänen. Se on seurausta siitä, että samalla intohimolla ei enää olla paikalla kertomassa, mitä tapahtuu juuri nyt.
Viisut ovat enemmän kuin kilpailu
Euroviisut ovat eurooppalaisen kulttuurin ylistys. Ne ovat vuosittainen spektaakkeli, jossa voidaan hetken tuntea yhteenkuuluvuutta – suuruudenhullua, kiiltävää, joskus naurettavaa, mutta juuri siksi niin rakasta.
Tänä vuonna Silvennoinen näkee ja kuulee, mutta ei ole siellä. Ja me näemme ja kuulemme – mutta kysymys kuuluu:
- Tunnemmeko me sen kaiken vielä yhtä vahvasti kotisohvalta?
- Vai jääkö meidätkin ympäröivä magia hieman ohuemmaksi iltavalaistuksesi?
Jos vastaus on jälkimmäinen, silloin se on se todellinen hinta.
