Prinssi Harryn tukeman African Parks -järjestön ympärillä kuohuu väkivaltaepäilyistä ja vaikenemisesta
Muistatko sen kohdan Netflixin dokumentista, missä prinssi Harry ja Meghan seisovat Afrikan savannilla, lempeä tuuli heiluttaa Harryn ruskeaa partaa ja ilta-aurinko maalaa taivaan lämpimän oranssiksi? Kaikki tuntuu rauhalliselta, vilpittömältä – aivan kuin tässä maailmassa olisi vielä jäljellä saarike hyviä aikeita.
Mutta mitä jos kulissit eivät pidäkään? Mitä jos niiden takana piilee jotakin synkempää, likaista ja hiljaa vaiettua?
Hyväntekeväisyyden varjopuolet
Näin näyttää nyt olevan, kun tarkastellaan African Parks -järjestöä, jonka tehtävänä on ollut suojella Afrikan luontoa ja villieläimiä. Yksi sen näkyvimmistä tukijoista on ollut prinssi Harry – järjestelmällinen luonnonsuojelun puolestapuhuja ja mies, joka on julkisesti puhunut ympäristön ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Mutta nyt kupla on puhjennut.
BBC:n tuore selvitys paljastaa, että African Parksin metsänvartijoita syytetään rajuista ihmisoikeusloukkauksista:
- Fyysinen kidutus
- Vesikidutus
- Raiskaukset
Nämä väitteet eivät ole uusia. Raportteja on ollut ilmassa jo vuodesta 2013 – aikana, jolloin prinssi Harry nousi järjestön johtotehtäviin. Vuonna 2017 hänestä tuli jopa hallituksen puheenjohtaja. Nyt katsojan silmien eteen piirtyy ristiriitainen kuva: mies, joka puhuu eettisestä johtajuudesta, seisoo järjestön rinnalla, jonka toiminnoista nousee kovia epäilyjä.
Hiljaisuuden kaiku
Järjestö itse on tunnustanut “tietynasteisia oikeuksien rikkomuksia”, mutta jättää vastauksena jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:
- Kuka oli vastuussa?
- Missä rikkomukset tapahtuivat?
- Miksi ne eivät nousseet esiin aiemmin?
Huolimatta olemassa olevista sisäisistä raporteista, asia pysyi pitkään piilossa. Hiljaisuus on ollut kaikkein kovaäänisintä. Kun BBC pyysi prinssi Harryltä kommenttia, vastausta ei saatu. Hän vetäytyi – tuttu tapa myrskyn keskellä.
Toinenkin järjestö horjuu
Hiljattain prinssi jätti myös toisen hyväntekeväisyysjärjestönsä, Senteable’n, joka oli perustettu Lesothon lasten auttamiseksi. Virallisesti ero selitettiin “sisäisillä ongelmilla”, mutta taustalta paljastui väitteitä naisvihasta, epäammattimaisuudesta ja taloudellisista vaikeuksista. Jälleen kerran, Harry katosi – medialle ei jäänyt muuta kuin kysymysmerkkejä.
Särkyvä imago
Yksittäisten kohujen sijaan kyse on nyt kuviosta, jossa prinssi Harryn imago särkyy hiljalleen. Kerta toisensa jälkeen hän jää taka-alalle, kun kiperät tilanteet vaatisivat vastuunottoa ja selityksiä.
Tämä tilanne herättää väistämättä rinnastuksia menneeseen – muistetaan vaikka Elizabeth Taylorin ylelliset Afrikka-hankkeet, jotka enemmän korostivat valkoisen pelastajan sokeutta kuin todellista apua. Sama kaiku kuuluu nytkin, vaikka näyttämöllä on eri mies ja eri aika.
Kysymys, joka jää leijumaan
Harry ei ole enää osa hovin virallista koneistoa. Mutta hänen nimensä, kasvonsa ja erityisesti hänen tahtonsa tehdä hyvää, ovat edelleen osa voimakasta brändiä. Juuri siksi hänen hiljaisuutensa painaa – se ei ole vain henkilökohtainen valinta, vaan osa suurempaa tarinaa.
Mitä tapahtuu, kun auttaja onkin osa ongelmaa?
Lopulta kysymys kuuluu: ketä nämä järjestöt oikeasti suojelevat, kun suojelijat muuttuvat pelon tuojoiksi?
— Helmi Saarikoski
Toimittaja, jonka kynä uskaltaa painaa, vaikka vastassa olisi kruunu.
