Saunakirkko Korsossa yhdistää hengellisyyden ja Euroviisut – kevään kuumin ilmiö Vantaalta
Jos olet koskaan miettinyt, mitä tapahtuu kun hartaushetki kohtaa löylyhuoneen ja virsikirja saa seurakseen Euroviisut, suuntaa katseesi Vantaalle – tarkemmin sanottuna Korson kirkkoon. Siellä valmistellaan jotain, joka saisi varmasti sekä mummon että modernin somepapin hetkeksi hiljaiseksi – eikä pelkästään saunan vuoksi.
Tapahtuman nimi jo kertoo idean ytimessä olevan kekseliäisyyden: “Pyhää höyryä” on jumalanpalvelus, joka ei tapahdu penkissä eikä alttarin äärellä, vaan telttasaunassa. Kyllä, luit aivan oikein. Tämä ei ole hengellinen leiripäivä, vaan iltahartaus, jossa kylpytakki on liturginen asuste ja löyly toimii liturgisena ympäristönä. Todella kuumimmat uskonasiat käsitellään nyt kirjaimellisesti kuumassa – lauteilla.
Kaikki sai alkunsa yhdestä kappaleesta. Ruotsin tämän vuoden Euroviisuedustaja ja Vöyrin KAJ-yhtyeen sauna-anthemi “Bara bada bastu” toi idean pintaan kuin kiukaan kiviltä nouseva vesihöyry. Nyt Korson kirkko ottaa täyden löylyn ja menee mukaan täysillä.
Kirkkoherra Tuomas Antola kuvailee tapahtumaa ”erilaiseksi jumalanpalvelukseksi, mihin on totuttu”. Se on lievä ilmaus – kyseessä on hengellinen performanssi, jossa yhdistyvät:
- populaarikulttuuri
- suomalainen saunaperinne
- uskonnollinen sanoma
Ajatus on yksinkertainen mutta voimakas: Jumala on kaikkialla – miksei siis myös löylyssä?
Eikä tapahtumaa vedetä puolivaloilla. Antola itse, yhdessä pastori Sini Saavalaisen kanssa, pukeutuu kylpytakkiin ja asettuu lauteille pitämään hartauden. Raamattua luetaan, virsi veisataan – kenties Vöyrin murteella – ja saunankin sydän lyö mukana hiljaa.
Osallistujia pyydetään huomioimaan seuraavat asiat:
- Oma pyyhe mukaan
- Sandaalit ja uikkarit mukaan
- Rento ja avoin mieli
Ilmapiiri on rento, ehkä vähän punaposkinen mutta varmuudella hymyilevä. Illan päätteeksi kokoonnutaan vielä kirkon kellariin katsomaan yhdessä Euroviisujen semifinaaleja iltapalan kera – täydellinen loppuhuipennus hartaudelle, jossa spiritualiteetti ja show-maailma lyövät kättä.
Tietenkin tällainen konsepti herättää keskustelua. Sakraalit tilat ja sekulaari kulttuuri eivät ole aina olleet luonteva pari. Jotkin pitävät tapahtumaa liian vapaamuotoisena tai jopa pyhäinhäväistyksenä. Mutta ehkä juuri tällainen ravistus on se, jonka kirkko tarvitsee. Kristinuskon historiassa Jeesus rikkoi normeja – saarnasi ulkona, liikkui kansan keskellä ja osallistui yllättäviin tilanteisiin. Ehkä hän nykypäivänä istahtaisi lauteille ja kysyisi: “Mikä tekee teille hyvää – lämpö vai laki?”
Tämä ei ole pelkkä hassu tempaus, vaan ilmiö, jossa yhdistyvät:
- suomalaisuus
- spiritualiteetti
- viihde ja yhteisöllisyys
Kyseessä on kolmen maailman yhteislaulu – ja sekin viidennellä säkeistöllä. Höyryävien rituaalien kautta voi syntyä jotakin aidompaa, ehkä jopa rukouksen uusi muoto, jossa Z-sukupolven Jumala ei puhu tornista, vaan istuu viereisessä nurkassa – hikisenä mutta läsnäolevana.
Korsossa toukokuussa järjestettävä saunakirkko ei sovi perinteisiin viikkohartauden kaavoihin – eikä sen tarvitse. Se ei yritä miellyttää kaikkia. Sen tarkoitus on osoittaa, että pyhyys voi löytyä siellä missä pyyhe roikkuu ja kiuas sihisee.
Tämä on saunakirkko. Tämä on nykysuomalainen hengellisyys. Ja tämä – lempeä, leikkisä ja hieman höyryinen – on varmasti yksi kevään kuumimmista puheenaiheista.
– Mira-Liina Kuivalainen
Toimittaja, joka löytää sielun glitteristä ja kirjoittaa kuin tanssisi – välillä virsikirjan, välillä diskopallon alla.
