Anniina Valtosen lempeä hyvästi Puoli seitsemänille – rakastettu juontaja palaa sääkarttojen ääreen
Kun Anniina Valtonen ilmoitti jättävänsä hyvästit Puoli seitsemän -ohjelmalle, uutinen osui suoraan monen suomalaisen sydämeen. Tämä ei ollut vain työpaikan vaihto – se tuntui enemmänkin kuin rakkaan tv-hahmon hiljainen poistuminen lavalta. Valtonen ei ollut pelkkä juontaja, vaan hän oli kuin lämmin viltti arki-illan kiireessä, tuttu ja rauhoittava – aito ystävä ruudun takaa.
Ei dramaattisia porteensulkemisia, ei näyttäviä jäähyväisiä. Vain lempeä siirtymä, kuin hidas pianoääni viimeisen kohtauksen taustalla. Valtonen itse kuvaili muutostaan haikeaksi, mutta samalla tutuksi ja toivotuksi. Instagramissa hän kertoi matkansa vievän takaisin tuttujen sääkarttojen ääreen – sinne, mistä kaikki aikoinaan alkoi.
Juontaja, joka ei koskaan ollut vain juontaja
Puoli seitsemän on ollut YLEn ohjelmakartalla kuin vanha räsymatto keittiössä – ehkäpä vähän kulunut, mutta juuri siksi niin rakastettu. Ja Valtonen toi tuohon ohjelmaan erityistä lämpöä. Hän oli sellainen juontaja, jota ei kouluteta, vaan joka vain osuu paikalle juuri oikealla hetkellä – luonnostaan karismaattinen, vilpitön ja hereillä jokaisessa hetkessä.
Valtonen ei koskaan ollut pelkkä ruudun täyttäjä tai vuorosanansa ulkoa opetellut esiintyjä. Hän toi jokaiseen jaksoon aimo annoksen aitoutta ja läsnäoloa.
- Hymy, joka todella oli aito
- Läsnäolo, jonka katsoja tunsi kotisohvallakin
- Karisma, jota ei voi opetella
YLEn muutosten keskellä
Viime aikoina Ylellä on kuohunut muutenkin. Muutosneuvottelut, ohjelmien lakkautukset ja resurssien säästölinjaukset ovat tehneet jälkensä kanavan tarjontaan.
Esimerkkejä hiljaisista hyvästeistä:
- Puoli seitsemänin perjantailähetysten päättyminen
- Viisukupla ohjelman poistuminen ruuduilta
- 8 minuuttia -sarjan lakkautus
Hellepäivän taivas ei siis ole ollut täysin pilvetön mediatalon yllä. Kaiken tämän keskellä Valtosen päätös ei tunnu katkeroituneelta. Päinvastoin. Hän kuulostaa ihmiseltä, joka ymmärtää kauniisti, milloin on aika jatkaa matkaa.
Kohti uusia sää-maisemia
Vaikka Valtonen palaa taustalle tutussa roolissa säätiedotusten pariin, on selvää, ettei tämä ole lopullinen hyvästi – kenties ennemminkin elegantti kaari tarinassa, joka vielä jatkuu uusilla sivuilla.
Ja vaikka emme vielä tiedä, kuka ottaa Puoli seitsemänissä seuraavaksi vetovastuun, emme voi olla miettimättä – jääkö jotain puuttumaan? Onko ruudussa enää samaa pehmeyttä ja pilkettä?
Symbolinen siirtymä, ei hyvästi
Nyt voimme vain kuvitella Anniinan omassa rauhassaan studiolla, sääkarttojen äärellä, ehkä nyökkäämässä tuttua vilkaisua kohti kameraa. Katseessa pieni kaiho, mutta paljon enemmän toivoa. Tämä ei ole harppaus takaisin vanhaan, vaan siirtymä uuteen elämäntilanteeseen. Askel ei taakse, vaan eri suuntaan.
Jos tämä olisi elokuva, Valtonen nousisi viimeisessä kohtauksessa hissukseen juna-aseman penkiltä, lähtisi kävelemään sumuun häviten kaupungin siluettiin – ei hyvästen merkiksi, vaan kohti uutta lukua. Greta Garbo may have disappeared from the spotlight for good, mutta Anniina Valtonen ei katoa – hän vain vaihtaa näyttämöä.
Anniina, me katsomme yhä. Tähdet eivät sammu, vaikka ne hetkeksi katoaisivat näkyvistä.
