Axl Smithin paluu julkisuuteen jakaa mielipiteitä – herättää kysymyksiä anteeksiannosta ja vastuusta
Muistatko vielä sen karismaattisen juontajan, joka heilui The Voice of Finlandin lavalla ja veti ”Tanssii tähtien kanssa” -ohjelmaa iloinen virne kasvoillaan? Axl Smith – entinen poptähti, nykyinen… no, hän kutsuu itseään nyt Cas Malek-Smithiksi. Ja vuosien hiljaisuuden jälkeen hän on tullut takaisin puhumaan. Mutta ei niin kuin ehkä odotimme.
Smith ei suinkaan esittele katuvaa tai nöyrää versiota itsestään. Ei sellaista, joka pyytäisi anteeksi sitä, mitä tapahtui. Sen sijaan hän rinnastaa itsensä noitavainojen uhreihin ja median nykypäivän tuomareihin.
”Milloin tämä noitajahti loppuu?” hän kysyy Seiskalle antamassaan kommentissa.
Se on dramaattinen kysymys – ja varmasti tarkoituksella niin aseteltu. Mutta mitä tapahtui ennen tätä hetkeä, jolloin hän vertaa itseään poltettavaksi määrättyyn noitaan?
Vuoden 2016 tuomio – enemmän kuin virhe
Vuonna 2016 Smith tuomittiin vakavista rikoksista:
- lähes 30 salakuuntelusta ja kuvaamisesta
- kunnianloukkauksista
- yksityiselämän suojaa loukkaavien tietojen levittämisestä
Uhrit: 29 erillistä ihmistä. Summa: yli 100 000 euroa korvauksia. Rangaistus: yli vuoden ehdollinen vankeustuomio.
Tämä tuomio oli merkittävä – ei vain lain näkökulmasta, vaan myös moraalisesti. Smith ei ollut vain yksityishenkilö: hän oli luotettu julkisuuden kasvo, jonka karisma synnytti turvallisuuden ja viihtymisen tunnetta katsojissaan.
Takaisin julkisuuteen – mutta millä ehdoilla?
Vuosien hiljaisuuden jälkeen Smith ilmestyy takaisin areenalle – ei kuitenkaan uhrien näkökulmaa esille nostaen, vaan kohdistaa kritiikkinsä mediaan. Hän puhuu:
- median riepottelusta
- kadonneesta yksityisyydestä
- omasta taakastaan
Mutta hän ei mainitse uhreja. Ei osoita ymmärrystä siitä, mitä heidän elämilleen tapahtui. Hiljaisuus heidän osaltaan on paljonpuhuvaa.
Kuka saa puhua – ja kuka jää kuulumattomiin?
Hän käyttää edelleen vanhaa keltaista mediaa – Seiskaa – kommenttiensa jakamiseen. Tavallinen elämä vai valikoiva paluu otsikoihin? Ironia ei jää huomaamatta.
Koko tilanne nostaa esiin tärkeän kysymyksen: kuinka kauan ihminen kantaa tekojensa painoa? Ja toisaalta: saako hän kertoa oman versionsa ilman vastuuta aiemmasta?
Tarina lankeamisesta
Tämä ei ole vain yksi julkkistarina. Tämä on osa laajempaa kaarta, jonka olemme nähneet niin ulkomaisessa viihdemaailmassa kuin kotikentälläkin:
- Nousu
- Huippu
- Romahdus
Mutta lankeamiseen liittyy vakavuus, kun mukana on rikoksia – oikeita uhreja. Ihmisiä, jotka eivät saa ääntään kuuluviin. Smithin tapaus on myös ajan kuva: kuinka nopeasti valokeila muuttuu varjoksi – ja kuinka helposti asemat voivat kääntyä uhreista haastajiksi mediassa.
Entä ne, joista ei puhuta?
Niitä 29 ihmistä ei kuulla. Heidän tarinoitaan ei kirjoiteta lehtiin. Heidän nimensä on suojattu, mutta tuskin heidän kokemuksensa on kadonneet.
Onko Smithillä oikeus kertoa oma tarinansa? Kyllä, jokaisella on siihen oikeus. Mutta ehkä ennen uuden luvun kirjoittamista tarvitsemme varmistuksen siitä, että ensimmäinen luku on ylipäätään käsitelty – oikein ja rehellisesti.
Niin kauan kuin puhe kääntyy pois peilistä ja kohti katkeruutta, palautuminen ei ole julkisen keskustelun vaan ihmisen sisäisen muutoksen asia.
Me emme ole vain katsojia
Tarina ei ole päättynyt. Ja me, yleisö, emme ole vain sivustakatsojia.
Olemme osa tätä: lukijoina, kuuntelijoina ja rajojen vetäjinä. Ja siksi, kun seuraava otsikko taas ilmestyy, kannattaa ehkä kysyä vähemmän “Mitä tämä mies nyt ajattelee?” – ja enemmän: “Missä ovat äänet, joita ei vieläkään kuulla?”
