Diili 2024 herätti kysymyksiä: Valittiinko johtaja vai tunnelmanluoja Superterassille?
Diili 2024 -kilpailu huipentui koko kansan silmien alla, kun Arttu Seppälä kruunattiin voittajaksi. Se, mikä aluksi näytti olevan tiukka liiketoimintakisa, muuttuikin monien silmissä enemmänkin tunnelman ja karisman mittelyksi. Viihdetoimittaja Aino Louhi pureutuu siihen, mitä todellisuudessa tapahtui ohjelman kulisseissa – ja mitä valinta kertoo tämän päivän johtajuusodotuksista.
Johtaja vai fiilistelijä?
Alkuperäinen asetelma oli selkeä: etsitään tapahtumapäällikköä, joka hallitsee bisneksen lainalaisuudet, osaa organisoida ja kantaa vastuuta. Finaalissa kuitenkin Jaajo Linnonmaa esitteli täysin uuden tittelin: “hengenluoja”. Tämä herätti laajalti hämmennystä niin katsojien kuin somenkin puolella.
Seppälän rooli Superterassilla kiteytyi hänen omien sanojensa mukaan “hyvän tunnelman varmistamiseen ja tapahtumien isännöintiin”. Moni alkoi kyseenalaistaa, oliko tämä enää sitä Diiliä, johon alun perin ostettiin lippu?
Reaktiot ja ristiriidat
Somessa reaktiot olivat nopeita ja värikkäitä:
- “Etsittiin johtajaa, saatiin juontaja.”
- “Onko tää Diili vai suora lähetys Grillijuhlista?”
Varsinkin toiseksi jääneen Milla Grönstrandin jämäkkä ja ammattimainen ote sai monilta sympatiat. Hänen puolustajiensa mukaan hän olisi edustanut sitä alkuperäistä visiota, jota ohjelma oli luvannut toteuttaa.
Uuden ajan Diili?
Tämän kauden Diili voidaan nähdä peilinä nyky-Suomelle. Kilpailussa ei ehkä enää haetakaan pelkkää johtajuutta numeroin ja strategioin, vaan myös kykyä synnyttää “pöhinää” ja luoda elämyksiä. Arttu Seppälä sai voittonsa myötä lavan, yleisön ja roolin, jossa korostuu hyvän fiiliksen ylläpito.
- Johtajuuden määritelmä muuttui – ainakin ohjelmassa.
- Katsojien odotukset realismista ja kilpailullisuudesta eivät täysin täyttyneet.
- Voittaja sai enemmän spektaakkelin kuin strategiapöydän.
Loppupohdinta: mitä jatkossa?
Ehkä kyse ei ollut pettymyksestä, vaan suunnanmuutoksesta. Tulevan kauden tuotantotiimille Louhi esittää kuitenkin toiveen: palataan perusasioihin. Etsitään johtajia johtamaan, ei vain persoonia tunnelmoimaan. Realityssa saa olla draamaa – mutta sen pitäisi pohjautua selkeään kilpailuun ja lupauksen pitämiseen.
Arttu Seppälä ei ehkä saanut toimistoa tai kvartaalipalavereita, mutta hän sai sen, mitä moni artisti etsii: valokeilan ja yleisön. Ja juuri siksi tämä tarina kannattaa kertoa, kun joku kysyy “mitä voittaja oikeasti voitti?”
