Erika Vikman Euroviisuissa Baselissa – Rohkea esitys ravistelee popkulttuuria ja herättää keskustelua

Euroviisujen juhlahumu Baselissa tarjosi tänä vuonna jotain täysin poikkeuksellista, kun Erika Vikman astui lavalle. Hänen esiintymisensä ei ollut vain visuaalisesti näyttävä – se oli kulttuurinen kannanotto. 70-luvun diskolegenda ja 2020-luvun provokaattori yhdistyivät hänen lavashow’ssaan, joka muistutti että popmusiikki voi kantaa painavaa viestiä.

Kun takamus puhuu – eikä vain laulu

Vikmanin esitys ei jättänyt ketään kylmäksi. Siinä missä muut kilpailuesitykset etsivät yleisön suosiota turvallisin keinoin, Erika esitti kysymyksen: “Kuinka paljon saa nainen näkyä ja kuulua omilla ehdoillaan?” Kun hän lavalla esitti käännekohtansa – kirjaimellisen ja symbolisen – hänen eleitään ei voi kutsua sattumaksi. Se oli tarkkaan harkittu viesti, jolla hän otti kantaa sensuuriin ja vallan rakenteisiin kulttuurissamme.

Taustalla kuohuva keskustelu

Jo ennen Baselin keikkaa Euroopan yleisradioliitto (EBU) oli ilmaissut huolensa Vikmanin asuista ja esiintymisestä. Käsittelyssä ei ollut vain esiintyjän puku, vaan kysymys siitä, kuka määrittää sopivuuden rajat. Tämä johti laajempaan mediakeskusteluun siitä, missä menee taiteellisen ilmaisun ja raja eurooppalaisissa lähetyksissä.

Ikoninen performanssi popin historiassa

Vikmania verrataan nyt aiheellisesti suuriin pop-kulttuurin vaikuttajiin kuten:

• Madonna, joka 90-luvulla mursi seksuaalisuuden tabuja lavapersoonallaan
• Janet Jackson, jonka Super Bowl -skandaalista tuli miljoonia katsojia puhuttanut hetki

Samalla tavalla Erika käytti kehollisuuttaan keinona ottaa tilaa ja puhua suoraan. Tämä ei ollut halpaa shokkiarvoa vaan tietoinen teko, jossa keho muuttui työkaluksi yhteiskunnalliseen ilmaisuun.

Kun poliitikot pelaavat varman päälle

Samaan aikaan Suomen presidentti Alexander Stubb ilmoitti kannattavansa turvallisempaa euroviisuehdokasta, ruotsinkielistä huumoriyhtye KAJ:ta. Tämä asettui klassiseen rooliin: nostetaan näkyviin se, joka ei aiheuta liikaa aaltoja. KAJ itse kommentoi tilannetta diplomaattisesti: “Meillä on hyvä olo kaikkien kanssa.” Mutta juuri tässä piilee Erikan esityksen voima – taide ei ole olemassa vain hyvän olon vuoksi.

Pop – kepeää, mutta ei kevyttä

Erikan kappale ”Outo” voidaan ensi kuulemalta tulkita kevyeksi diskoiluksi. Mutta sen pinnan alla kuplii vakava kysymys: Miksi popmusiikki ei saisi olla yhtä aikaa leikkisä ja merkityksellinen? Vikmanin soundi viihdyttää, mutta myös haastaa kuulijaa katsomaan pintaa syvemmälle.

Estradi provokaatiolle

Basel ei ollut vain konsertti – se oli Erika Vikmanin julistus. Hän asetti kehon, musiikin ja muodin yhteiskunnalliseen koetinkiveen ja osoitti, että naiseuden visuaalisuus voi olla poliittinen teko. Tehtävä ei ollut miellyttää jokaista – vaan tehdä tilaa uudelle tavalle olla näkyvä esiintyjä, jolla on sanottavaa.

Taidetta vai temppuilua?

1. Voit ajatella, että se oli mautonta
2. Voit kokea, että se meni liian pitkälle
3. Mutta et voi kiistää: se herätti vahvoja tunteita

Juuri tämä on taiteen olemus. Se ei aina sovi, mutta se pakottaa katsomaan. Se ei ehkä miellytä, mutta se muistuttaa siitä, että rikkomalla rajoja voidaan tehdä uusia polkuja.

Kun seuraavan kerran keskustellaan siitä, kuka saa edustaa Suomea maailmalla, olisi hyvä muistaa: kyseenalaistaja voi olla paras lähettiläs. Erika Vikman ei vain laulanut. Hän puhui – ja hänen puheensa alkoi takapuolesta.

– Liisa Lahti