Esko Koveron uskomaton muotinäytös Neuvostoliitossa – tie Jämsästä Leningradin lavalle ja suomalaisten sydämiin
Kuvittelepa hetki tätä tarinaa: on 1980-luvun alkupuoli, Leningradin helmikuussa leijuva usva kietoo kaupungin harmaaseen syleilyyn. Neuvostoliiton jäykkä ilmapiiri on lavaste, jonka keskellä tapahtuu jotakin odottamatonta – lavalle astuu nuori suomalainen näyttelijänalku, Esko Kovero. Hän ei vielä ole kansakunnan tunnistama Ismo Laitela, mutta poseeraa lavalla napakoissa trikoissa edustamassa suomalaista muotia.
Ennen kuin Koverosta tuli suomalaisen televisiodraaman kivijalka, hän ehti toimia vaateviennin lähettiläänä itärajan tuolla puolen. Tapahtuma muistuttaa kohtausta elokuvasta, jossa absurdius ja aitous kietoutuvat toisiinsa:
- Teatterikorkeakoulun opiskelijat osallistumassa muotinäytökseen
- He eivät esitä Chekhovia vaan suomalaista muotia
- Mukana muun muassa Aino Seppo, Pirkko Hämäläinen ja Jone Takamäki
- Heittäytymistä, hymyä ja askeleita – täysin tosissaan
“Oltiin silloin hyvässä kondiksessa – sekä fyysisesti että henkisesti,” Kovero toteaa nyt, vuosien jälkeen. Hänen äänessään soi suomalainen nöyryys ja sama lempeä sitkeys, jota hän myöhemmin kanavoi Ismo Laitelan hahmoon. Mutta näytöksellä oli myös henkilökohtaisempi ulottuvuus.
Koveron isä oli aikoinaan paennut Karjalasta, eikä koskaan palannut. Poika palasi – aluksi Leningradin lavalle, myöhemmin Miinalan kylään Salmin pitäjään. Se oli kuin tarinan toinen näytös, jossa mennyt ja nykyhetki yhteen punoutuvat.
Tuo vaatemessuviikko Leningradissa oli pieni aikakapseli:
- Diskossa soi ABBA
- Hotellin hississä keskusteltiin teatterista
- Neuvostoarkkitehtuurin varjoissa nuoret suomalaiset loistivat hetkessä
Kaikki tämä oli kuin esitys ilman käsikirjoitusta. Nuoruuden unelma, jossa tulevat tähdet tanssivat historian marginaaliin.
Entä Esko Kovero itse? Jämsäläinen koulupoika, jonka opettaja halusi siirtää eturiviin “vähän hillittäväksi”. Mutta Esko ei koskaan pysynyt paikoillaan:
- Hän pääsi Teatterikorkeakouluun ensimmäisellä haulla
- Hän opiskeli ensin sähköasentajaksi
- Lopulta hänestä tuli suomalaisen draaman tuttu kasvo
Tuo Neuvostoliiton muotiesiintyminen on harvaan tuntema luku hänen tarinassaan. Se on kuin Brechtin ja Balmainin yhteistuotanto – absurdi mutta täysin tosi. Puku, jonka Kovero puki ylleen Leningradin lavalla, ei ollut vain vaate – se oli askel kohti valokeilaa.
Ja jos joskus Salatut elämät tekisi spesiaalijakson “Ismo Laitela palaa Leningradiin”, niin tietäisit, mistä se kaiku tulisi: silkistä, muistista ja siitä, että joskus yksi ainoa hetki saattaa aloittaa aivan toisenlaisen elämän.
— Teksti: Salla Laaksonen
(Tarinoiden, nostalgian ja vähän myös Ismon ystävä)
