Euroviisujen kriisi 2025 Voiko reilu peli enää pelastaa koko show’n
Vuoden 2025 Euroviisut eivät jää historiaan vain JJ:n liekehtivän “Wasted Love” -voiton vuoksi tai Suomen hetkestä eurooppalaisessa pop-valokeilassa. Taustalla tapahtui jotakin, joka pistää miettimään koko kilpailun tulevaisuutta. Vaikka lava säihkyi ja fanit hurmasivat, kulissien takana käytiin peliä, jonka säännöt vaikuttavat olevan hämärän peitossa.
Israel toiseksi – yllättäen ja kohun saattelemana
Monien yllätykseksi Israelin Yuval Raphaelin “New Day Will Rise” sijoittui kisassa toiseksi, vaikka kappale ei loistanut ei kriitikoiden eikä striimaajien listoilla. Menestys tuli suurella yleisöäänivyöryllä, mikä herätti nopeasti kysymyksiä: Mistä tämä tuli? Miten näin kävi?
“Vote boosting” – markkinoinnin uusi areena
Euroviisujen asiantuntija Anna Muurinen tuo keskusteluun uudenlaisen näkökulman. Hänen mukaansa Israel panosti mittavasti äänestystä ohjaavaan näkyvyyteen: vote boosting -kampanjoihin, jotka eivät enää pysy harmaalla alueella.
“Se harmaa alue, josta on puhuttu aiemmin, ei ole enää harmaa. Se on kirkkaanpunainen ja liekeissä”, Muurinen kuvailee.
Tämänkaltaiset kampanjat pohjautuvat kaupalliseen mainontaan ja sosiaalisen median vaikuttajiin, joiden avulla hetkellinen suosio voidaan rakentaa keinotekoisesti. Mikä tässä on kestävää, ja mikä kilpailemisen hengen vastaista?
Euroviisut: musiikkia vai PR-strategiaa?
Vaikka moni ajattelee Euroviisuja kevyenä viihteenä, ne ovat nykyään paljon enemmän. Muurinen maalaa laajemman kuvan siitä, miten kilpailun rooli on muuttunut. Se on yhtä lailla:
- Kulttuurinäyttämö
- PR-areena
- Poliittisen viestinnän kanava
- Identiteettitaistelun kenttä
Kun lavalle nousee yhä useammin markkinointikampanjoilla varustettuja esityksiä, jääkö taiteellinen aitous jalkoihin? Muurisen huoli on selvä: kilpailusta saattaa tulla rahamylly, jossa ääni ratkaisee – kirjaimellisesti – lompakolla.
Reilun pelin puolesta – selkeät säännöt tarpeen
Muurinen ei vastusta ketään yksittäistä osallistujaa tai maata. Hän peräänkuuluttaa selkeitä pelisääntöjä. Hänen mukaansa kilpailun henki vaarantuu, jos reiluuden sijaan kyse on taktiikasta ja budjeteista. Ratkaisuksi ehdotetaan muun muassa:
- Yksi ääni per kotitalous
- Osa pisteistä määräytyisi satunnaistetusti tai tekoälyn avulla
Nämä ideat kuulostavat radikaaleilta, mutta voisivat tehdä äänestyksestä vaikeammin manipuloitavaa – ja siten aidompaa.
Boikotti – uhka vai herätyskello?
Sana “boikotti” saa monen viisufanin puntit tutisemaan. Muurinen ei suosittele sitä kevyesti, mutta muistuttaa 1970-luvun boikottiaaltojen johtaneen uudistuksiin. Ehkä nykyinen kriisi onkin mahdollisuus?
Euroviisut ovat ennenkin selvinneet monista myllerryksistä: kylmästä sodasta, skandaaleista ja ennakkosuosikkien ylivallasta. Selviytyminen vaatii kuitenkin katsojien luottamusta. Jos fanit tuntevat olevansa ulkopuolisia, mitä jää jäljelle? Pelkkä kuori – glitteri, joka ei enää hohda.
Valokeila tunteelle – ei rahalle
Muurinen ei syytä, ei lietso. Hän puhuu rauhallisesti, mutta painokkaasti. Nainen, joka on katsonut jokaisen viisufinaalin vuodesta 1988 lähtien, tietää, mistä puhuu.
“Tämä on kriisi”, hän sanoo.
Ja ehkä nyt on hetki kuunnella. Ei pelkästään sen vuoksi, mitä Euroviisut ovat nyt – vaan sen vuoksi, mitä ne voisivat vielä olla. Jos valokeila osuu jälleen sydämeen, ei pelkästään lompakkoon. Jos peli pysyy reiluna.
Ehkä seuraava JJ tai Portugal voi pelastaa glittervaltikan. Mutta vain, jos säännöt antavat heille siihen oikeuden.
Tämä ei ole hetki, jolloin show’n pitää jatkua. Tämä on hetki, jolloin pelin säännöt on kirjoitettava uusiksi.
