Euroviisujen kuuma peruna: Päättyykö musiikkijuhla poliittiseen farssiin?

Euroviisut ovat aina olleet enemmän kuin pelkkä laulukilpailu. Kimalle, paljetit ja ilotulitukset peittävät usein alleen suuria poliittisia tunteita ja kansainvälisiä kiistoja. Mutta tänä vuonna tilanne on kuumentunut ennennäkemättömälle tasolle: suomalaisartistit vaativat, että Israel pitäisi sulkea kilpailusta – ja jos ei, niin Suomen Yleisradion tulisi vetäytyä koko tapahtumasta.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Euroviisut ajautuvat poliittiseen myrskyyn, mutta tällä kertaa panokset tuntuvat erityisen suurilta.

Suomalaisartistit barrikadeilla – painostus Yleä kohtaan kasvaa

Lähes 500 suomalaista kulttuuri- ja musiikkialan ammattilaista on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan Israelin kieltämistä viisulavalla. Mukana on myös kymmeniä tunnettuja nimiä – näyttelijät Noora Dadu ja Malla Malmivaara, artistit Pehmoaino ja rap-muusikko Melo muun muassa. Lisäksi kampanja on kerännyt yli 10 000 allekirjoitusta kansan riveistä. Viesti on selvä: jos Israel saa laulaa, Suomi ei osallistu.

Mutta onko kyse moraalisesta periaatteellisuudesta vai pikemminkin cancel-kulttuurin uusimmasta aallosta, joka on pyyhkäissyt viisulavalle?

Viisut ja politiikka – erottamaton pari

Euroviisut eivät ole koskaan olleet täysin erillään politiikasta, vaikka virallisesti kilpailu on ”epäpoliittinen tapahtuma”. Käytännössä geopolitiikka vaikuttaa aina jollain tapaa – pisteytyksistä protesteihin.

Jo aiemminkin on nähty vastaavia tilanteita:

• Vuonna 2003 Islanti uhkasi vetäytyä, jos Britannia osallistuisi.
• Vuonna 2019 Madonna joutui boikottikeskustelun keskelle, kun hän esiintyi Tel Avivin viisufinaalissa.
• Vuonna 2022 Venäjä suljettiin Euroviisuista sen hyökättyä Ukrainaan.

Vuoden 2024 tilanteessa Israelin osallistuminen on herättänyt valtavasti vastustusta – erityisesti sen jälkeen, kun YK julkaisi raportin, jossa Israelin toimia Gazassa verrattiin kansanmurhaan.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu tyrmäsi raportin, kutsuen sitä ”absurdiksi valheeksi”. Mutta siitä huolimatta Israelin mukanaolo viisukisoissa aiheuttaa yhä enemmän kuohuntaa – ja painetta EBU:lle (Euroopan yleisradiounioni), joka vastaa kilpailun järjestämisestä.

Kaksoisstandardit ja Euroopan jakautuminen

EBU pitää kiinni periaatteestaan, että viisut eivät ole poliittinen tapahtuma. Tämä kuulostaa kuitenkin yhä epäuskottavammalta aikana, jolloin musiikkikilpailu kietoutuu vuosi toisensa jälkeen kansainvälisiin konflikteihin.

Keskeinen kysymys on nyt: jos Venäjä sai porttikiellon, miksi Israel pääsee edelleen mukaan? Ovatko viisujen säännöt joustavia sen mukaan, mikä on poliittisesti ”sopivaa”?

Toistaiseksi Yleisradio on ilmoittanut, ettei Suomi aio jäädä pois kisoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että keskustelu päättyisi. Päinvastoin – nyt punnitaan, kuinka pitkälle boikottia vaativat artistit ovat valmiita menemään.

Viisulava – protestin paikka vai pelkkää viihdettä?

Historiallisesti kulttuuri ja politiikka ovat aina lomittuneet toisiinsa. Esimerkkejä tästä on monia:

• Vuoden 1936 Berliinin olympialaisia käytettiin natsi-Saksan imagon kiillottamiseen.
• Kylmän sodan aikana Euroviisut olivat symbolinen taistelukenttä, jossa Itä ja Länsi ottivat mittaa toisistaan musiikin keinoin.

Tällä kertaa taisteluviivana on Israelin osallistuminen – ja sitä kautta myös Suomen asema. Osa artisteista haluaa käyttää viisuja poliittisena näyttämönä, kun taas toiset näkevät koko tilanteen enemmän sosiaalisena teatterina, jossa päärooleissa ovat viihdealan vaikuttajat ja mediayhtiöiden edustajat.

Yksi asia on kuitenkin varma: vuoden 2025 Euroviisut eivät tule olemaan vain musiikillinen show. Niistä on muodostumassa testi sille, mitä viihteen ja politiikan yhdistelmä tarkoittaa tässä ajassa.

Lopulta ratkaiseva kysymys kuuluu: päättääkö tämän tarinan Yle, kansalaisaktivistit, Euroopan yleisradiounioni – vai katsojat, jotka voivat antaa mielipiteensä kuulua tavalla tai toisella, joko boikotin, protestiäänien tai pelkän kaukosäätimen avulla?

Yksi asia on varmaa: tämän vuoden viisuhumun alla kuplii enemmän kuin pelkkä showbisneksen säihke – se on taistelukenttä, jossa musiikki jää helposti kaiken muun varjoon.