Gustaf Skarsgård tuo särkyneen Wallanderin uuteen elämään – odotettu rikosdraama palaa Skåneen tummasävyisenä
Kurt Wallander ei lepää. Vaikka voisi kuvitella hänen jääneen eläkkeelle Skånen rantahiekoille kahvinkeitin kainalossaan, palaa hän jälleen ruutuun – tällä kertaa uudenlaisen tulkinnan myötä. Gustaf Skarsgård tuo tarinan ytimeen säröisen, mutta syvästi inhimillisen version pohjoismaisen dekkariperinteen legendasta.
Skarsgård ja Wallander: vanha tuttu uusissa kasvoissa
Gustaf Skarsgård tunnetaan monelle parhaiten Floki-hahmonaan sarjasta Viikingit – roolista, joka yhdisteli hulluutta ja neroutta. Nyt hän palaa esittämään Wallanderia, jota hän näytteli nuorena mm. vuoden 2007 elokuvassa Pyramidi. Uusi Wallander ei kuitenkaan ole vain jatkoa aikaisemmalle – se on uusi hahmokuvan kerros, täynnä säröisyyttä, historiaa ja haurautta.
Uusi sarja vie katsojat ajassa taaksepäin, aikaan ennen tutuksi tullutta, iän haurastuttamaa etsivää. Wallander on yhä uransa keskivaiheilla, mutta elämä on jättänyt jälkensä:
- Tuore avioliiton päättyminen
- Etäinen isäsuhde
- Alituinen unettomuus
- Katkeraksi muuttunut suhde alkoholiin
Tämä on se pohjoismaisen rikostragedian ydin, mutta päivitettynä aikamme psykologisempaan ja henkilökohtaisempaan kerrontaan.
Ohjaajan lupaus: Syvemmälle pimeyteen
Ohjaaja Molly Hartlebin kuvaa uutta Wallanderia monitahoisena ihmisenä, ei vain rikoksia ratkovana sankarina: ”Hän on isä, puoliso, ystävä, eksynyt mies maailmassa, joka ei tarjoa valoisaa tulevaisuutta.”
Tämä lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuden sukeltaa syvälle tunnetiloihin ja inhimillisiin ristiriitoihin – rikokset toimivat kehyksenä, mutta eivät enää johda kerrontaa.
Kun Wallanderista tulee ihmisyytensä arvoitus
Skarsgårdin tulkinta vie Wallanderin lähemmäksi psykologisen draaman maisemaa. Tämä ei ole enää pelkkä dekkari, vaan tutkimusmatka ihmisen sisimpään. Roolissa ei vältellä säröjä tai epätäydellisyyksiä – päinvastoin, niihin tartutaan avoimesti.
Tuotannosta vastaavat konkarit Jarowskij/Yellow Bird, joiden käsissä syntyi myös edellisvuosien menestyksiä. Heidän kykynsä rakentaa vahvaa draamaa yhdistettynä Skarsgårdin intensiteettiin lupaa jotakin erityistä.
Wallander-sukupolvien ketjussa
Wallander ei ole yksi rooli – se on monien näyttelijöiden, aikakausien ja tulkintojen mosaiikki:
- Rolf Lassgård – alkuperäinen, painava ja auktoriteettinen hahmo
- Krister Henriksson – hiljaisempi, mutta vahva tulkitsija
- Kenneth Branagh – brittiläinen, lähes runollinen versio
- Adam Pålsson – nuori Wallander Netflixissä, tyyliltään taiteellinen
Skarsgård asettuu tähän ketjuun omanlaisellaan äänensävyllä: säröllä, spontaaniudella ja syvällä ihmisyydellä. Hän ei pyri korjaamaan menneitä tulkintoja, vaan lisää uuden kerroksen jo rakennetun päälle.
Sumuinen Skåne ja odotuksen hiljaisuus
Julkaisupäivää ei ole vielä paljastettu, mutta ilmassa on raskasta, melkein pahaenteistä odotusta – kuin Skånen sumu ennen aamun sarastusta. Yksi asia on kuitenkin varma: tämä Wallander ei etsi pelkästään kadonnutta murhaajaa – hän etsii itseään.
Lopulta kysymys ei kuulu: ”Kuka teki sen?” Vaan: ”Kuka Wallander todella on?”
