Harri Syrjänen syytteessä ympäristörikoksesta – mistä julkkiskokin kohussa on oikeasti kyse

Harri Syrjänen – tuo tuttu kasvo televisiosta, kaverillinen ruokaekspertti, joka on jakanut keittiöoppeja useammassa ruudussa kuin mitä useimmat meistä ovat paistaneet lettuja – on nyt otsikoissa. Mutta tällä kertaa kyse ei ole uudesta ruokaohjelmasta tai kirjajulkaisusta, vaan jostain, joka saa jopa paatuneen mediakuluttajan pysähtymään: rikossyytteestä.

Syyte liittyy ympäristön turmelemiseen, ja se nostaa pintaan kysymyksiä, joita ei voida paistaa pannulla tai survauttaa haudutuspataan.

Miten tähän päädyttiin?

Tarina alkaa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa. Siellä Syrjänen istuu yksin vastaajana, aivan toisessa roolissa kuin mihin fanit ovat tottuneet – ei master chefina grillin ääressä, vaan keskellä juridista prosessia, jossa vastassa ovat Siuntion kunta ja Uudenmaan ELY-keskus.

Ei siis mikään reseptikilpailu, vaan viranomaisfarssi, jossa sääntöjä ei taivuteta, vaan tulkitaan pykälä pykälältä.

ELY-keskuksen lakimies Anniina Kaikkonen tiivistää tilanteen napakasti:

”Me käytämme yleisen edun puhevaltaa.”

Eli: tämä ei ole pikkujuttu, vaikka kuinka sattuisi olemaan kyseessä rakastettu julkkiskokki.

Mitä Harri sanoo?

Syrjänen itse suhtautuu tilanteeseen melko kevyesti. Hän kommentoi lehdille:

”Ei ole ehkä maailman suurin rikos.”

Kommentti kuulostaa lakoniselta – kuin kyse olisi liian suolattomasta keitosta, ei mahdollisesta laittomasta ympäristömuutoksesta. Hän jatkaa: ”Se homma on vielä kesken.” Lausunnossa on tuttu kepeys, mutta samalla siinä on jotain, mikä ei täysin sovi oikeussalin tunnelmaan.

Syytekohta vielä hämärän peitossa

Tässä vaiheessa kukaan ei oikeastaan vielä tiedä, mitä Syrjästä tarkalleen syytetään. Onko kyse:

• rakentamisesta ilman lupaa?
• jätteisiin liittyvistä rikkomuksista?
• luonnon tai maiseman muokkauksesta ilman lupaa?

Yksityiskohdat ovat edelleen piilossa – kuin salaisen reseptin sivut keittokirjan takakannessa. Mutta yksi asia on selvä: ympäristörikoksia ei pidä väheksyä.

Julkisuus muuttaa sävyä

Kun tavallinen kansalainen joutuu syytteeseen, keskustelu on usein moraalisesti jyrkkää. Mutta kun syytetty on julkisuuden henkilö, reaktio usein pehmenee:

• ”Onhan se niin mukava tyyppi.”
• ”Ei se varmaan pahaa tarkoittanut.”
• ”Eikö tämä nyt ole vähän liioiteltua?”

Tämä kertoo jotain olennaista yhteiskunnastamme: kuinka paljon fanituksen ja hyvän maineen annetaan vaikuttaa suhtautumiseemme lainrikkomuksiin.

Vastuun raja

Harri Syrjäsen tapaus herättää tärkeän kysymyksen: missä kulkee raja satunnaisen erehdyksen ja todellisen vastuun välillä? Onko meillä taipumusta nähdä julkkiksen virhe pienempänä vain siksi, että hän tuntuu tutulta tai ”hyvältä tyypiltä”?

Syrjäsen kohtalo ei ehkä lopulta määrittele valtakunnan ympäristölinjaa, mutta se toimii muistutuksena siitä, miten helposti voimme suhtautua vakaviinkin asioihin kevyesti – jos kohde on mediasta tuttu ja pidetty hahmo.

Rikossyyte ruutupaidassa

Harri Syrjästä ei ole vielä tuomittu, eikä hänen uransa meriittejä voida pyyhkiä pois. Hän on edelleen monelle ruokainnottaja ja tv-ikoni. Mutta nyt hänen nimensä löytyy myös vakavamman luokan listalta – rikossyytteessä olevan kansalaisen listalta.

Tämä ei automaattisesti tee hänestä syyllistä. Mutta muistuttaa, ettei meidän sympatia – tai ruudun kautta muodostunut läheisyys – saa vaikuttaa siihen, miten vakavasti pidämme ympäristönsuojelua ja lakia.

Maku ratkaisee – mutta ei tällä kertaa lautasella

Nähtäväksi jää, mitä käräjäoikeus tapauksesta ajattelee. Ehkä kyseessä on lievä rikkomus, ehkä laajempi ympäristöhaitta. Mutta selvä on, että vastuu ei katoa näkyvyyden myötä.

Jatkoa seuraa. Eikä nyt puhuta ruokaohjelmista.