Helena ja Mikko Koivun myrskyisä avioero kiihtyy oikeustaisteluksi Turun saaristossa

Kaikki erot eivät synny saman kaavan mukaan. Toiset päättyvät viinilasilliseen keittiön pöydän ääressä, toiset lomaviestiin tekstareilla. Mutta sitten ovat Helena ja Mikko Koivu – entinen jääkiekon tähtipari, jonka avioero on kaikkea muuta kuin hiljainen sulkeminen. Tämä ei ole mikään lämminhenkinen ”kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa” -tilanne. Tämä on oikeussalidraamaa muistuttava kokonaisuus, joka hakee vertaistaan.

Jos tämä olisi elokuva, sen käsikirjoittajina olisivat todennäköisesti John Grisham ja Ingmar Bergman – legal thriller kohtaa eksistentialistisen parisuhdeselvityksen. Tervetuloa Turun Kakskertaan, minne tarina meidät tällä kertaa vie.

Ensimmäinen kohtaus: Pihaan kaartaa poliisi

Oli hiljaista. Sellainen painostava hiljaisuus, joka edeltää jotain merkittävää. Ja sitten pihalle kaartaa poliisiauto. Kyse ei ole rikoksesta – ei ainakaan sellaisesta, joka mahtuu rikoslain raameihin. Tämä on taistelua kodista, kiinteistöstä, muistojen paikasta.

Seiskan mukaan Helena Koivu poistettiin rantakiinteistöltä poliisin saattelemana. ”Ei lähdetty vapaaehtoisesti”, kertoo lähde. Tunteet kiehuvat kuin aamukahvi kiireisinä aamuina, ja jossakin toisessa kaupungissa Mikko – entinen Minnesotan NHL-kapteeni – selaa asiakirjoja lakitoimiston pöydällä, kasvot tiukkoina, juridiset kulmat viivottimella vedettyinä.

Mistä tässä on oikeasti kyse?

Tässä ei ole kyse vain omistuksesta. Kyse on siitä, mitä kodilla tarkoitetaan.

Kakskerran merenrantakiinteistö ei ole mikä tahansa hirsitalo – se on symboli. Ei vain fyysinen koti, vaan yhteinen elämä tiivistettynä tuhanteen neliöön ja rantaterassiin. Helena ei taistellut pelkkää omistusasiakirjaa vastaan – hän taisteli mennyttä, ehkä myös tulevaa vastaan.

Oikeus kahden maan välillä

Paperityön keskellä asiat mutkistuvat: Minnesota määrää, että kiinteistö kuuluu Mikolle. Mutta Suomi ei kumarra ulkomaisen päätöksen edessä. Täällä laillisuus etenee erikoismenettelyin, eivätkä Yhdysvaltojen tuomiot automaattisesti käänny käyttöön Aurajoen rannalla.

Helena tietää tämän. Hän valittaa suomalaiseen tapaan, ei enää pelkkänä ex-puolisona, vaan kansalaisena. Hänen sanoissaan ei kuulu vain laki – vaan tunne:

“Yhdysvaltain päätöksellä ei määrätä, kuka omistaa rantasaunan Suomessa.”

Siinä on manifestin sävy, ei pelkkä vastalausuma.

Toinen näyttämö: Poissa mutta ei unohdettu

Nyt Helena on poissa. Ehkä hetkeksi, ehkä pidemmäksi aikaa – sitä ei vielä tiedetä. Asianajaja Erno Kuivasaari tyytyy lakimiesvastausten klassikkoon: ei kommentoitavaa. Se ei ehkä sano mitään, mutta kertoo silti paljon. Kun tarina etenee näin dramaattisesti, jopa hiljaisuus puhuu.

Avioero, joka on enemmän kuin eroa

Tässä tarinassa ei ole kyse vain avioerosta tai rantasaunasta. Tässä on kyse:

• Rakkaudesta, joka oli – ja meni
• Menestyksestä, joka loisti – ja sammui
• Pettymyksestä, joka kasvoi – ja räjähti
• Laista, joka yrittää järjestää kaaoksen jonoon

ja lopulta myös kodista, joka menetti merkityksensä, mutta ei painoarvoaan.

Ja näytös jatkuu

Kun poliisiauto kaartaa pihalle juhannuksen hiljaisuudessa, sen ääni ei kumise vain hiekkatiellä – se kaikuu menneessä ja tulevassa. Jossain – ehkä ikkunan takana, ehkä toisessa kaupungissa – joku katsoo, odottaa ja valmistautuu seuraavaan näytökseen.

Tämä ei ole loppu. Tämä on vasta ensimmäinen näytös. Ja uskokaa pois – tätä tarinaa me seuraamme loppuun asti.

– Linda Ranta, kahvikupin ja kiihkeän draaman ääreltä.