Kaivinkoneella rakkauden äärelle Suomalainen pariskunta rakentaa elämää ja hirsitaloa sydämen johdattamana
Kuvittele tämä: olet keskellä suomalaista peltoa, moottorin jyrinä täyttää ilman, ja aurinko helottaa niin kuin se osaa vain Karjalan korpimailla. Ja siellä, hytin sisällä, on mies. Ei vain vilkaissut tekstarin siniseen ”nähty”-kuplaan ja siirtynyt eteenpäin. Ei. Hän nousi kaivinkoneeseen ja ajoi pellolle. Kolmeksi viikoksi. Koska sydän sanoi jotain, mihin sanat eivät riittäneet.
Jos mietit, voiko tästä kasvaa rakkaustarina, vastaus on kyllä – mutta ei ehkä sellainen, jota opittiin Disney-elokuvista. Tämä on tarina Lauri Huttusesta ja Sari-Anna Leppäsestä – kahdesta suomalaisesta kuin suoraan modernista kansansadusta. He rakennuttavat hirsitaloa jossain Kaakkois-Suomen metsien keskellä ja rakentavat samalla jotain vieläkin vaikeampaa: parisuhdetta.
Rakkauden uusi muoto
Tämä pari ei anna kaavojen ja kulttuurisääntöjen sanella, miltä rakkaus näyttää. Näillä kahdella ei ole koreaa kosintahetkeä kuunvalossa tai yleisö itkemässä onnea tv-studiossa. Heillä on hirsikehikko, kaivuri, ja niin epätodennäköinen dynamiikka, että sen kruunaisi parhaiten noir-elokuvan taustamusiikki.
Lauri ja Sari-Anna ovat vähän kuin Suomen vastine Hollywoodin vanhan liiton pariskunnista – ajatelkaa Spencer Tracy ja Katharine Hepburn, jotka eivät koskaan olleet ihan samalla sivulla, mutta eivät myöskään pystyneet olemaan erossa. Lauri on hiljaisuuden mies, joka näyttää tunteensa kaivukoneen kauhalla, Sari-Anna taas puhuu, analysoi, yrittää ymmärtää.
Kolme kosintaa ja yksi oja
Jos et ole katsonut sarjaa, niin tiedoksi: Lauri on kosinut Sari-Annaa kolme kertaa. Kolme. Eikä yksikään niistä mennyt perille.
- ”Et halua olla enää mun tyttöystävä – pitäisikö sut ylentää?”
- Ei ruusun terälehtiä, ei polvistumista, ei viulua taustalla
- Kyllä, tämä on suomalainen versio rakkaudesta
Ja Sari-Anna, joka on puhunut avoimesti autisminkirjon piirteistään, ei tehnyt asiasta draamaa. Hän ei itkenyt kameralle tai vaatinut suurta elettä. Sen sijaan, hän meni sisimpäänsä tutkimaan, mitä oikeastaan kaipaa. Ja Lauri? Hän meni pellolle. Ja siellä hän kuulemma laittoi ojat kuntoon.
Kun ero ei ole vaihtoehto
Tämä ei ole mikään reality-sarjan liukumäki kohti some-glitteriä ja kaupallisia yhteistöitä. Tämä on tarina kahdesta ihmisestä, jotka:
- Ostavat purkukuntoisen talon 21 päivän jälkeen
- Rakentavat yhdessä uuden kodin – ja suhteen
- Päättävät, että eroaminen ei ole vaihtoehto
Ehkä juuri siksi me emme pääse irti tästä tarinasta: siinä on jotain niin tunnistettavaa, mutta niin kummallisen kaunista. Kun ennalta opetettu kaava pettää – että ensin rakastutaan, sitten kositaan, sitten mennään naimisiin – nämä kaksi keksivät oman ajanlaskunsa.
Suomalainen romanttinen kieli
Siellä ei tarvita ruusun terälehtiä, vaan ehkä riittää, että jompikumpi ostaa tontin ja toinen tuo klapit mökkisaunaan. Tämä on rakkautta hiljaisuuden ja teon kautta, ei sanoilla vaan kaivurin tahdilla.
Ja jos joskus, ihan jonain päivänä, kihlasormukset vaihtuvat, toivon vain, että se ei tapahdu pressuteltassa työmaatakin taskussa. Vaan ehkä jossain vaiheessa, kun kaivuri on sammutettu ja hiljaisuuden keskellä toinen vihdoin kuulee ne sanat, joita on odottanut: ”Tahdon.”
Mutta siihen asti, rakkaus elää siellä pellon reunassa. Jyrisee kaivinkoneen tahdissa ja rakentaa taloa, josta ehkä joskus tullaan sanomaan, että tässä asuu rakkaus. Suomalainen sellainen.
Rakkaudella,
Heli pellon laidalta
