KAJ vai Erika Vikman Suuren kaksintaistelun jakama Suomi juuri nyt
Jos olet tänä keväänä istunut kahvipöydässä, selannut TikTokia tai istunut saunan lauteilla, on todennäköistä, että yksi keskustelu on noussut ylitse muiden. Ei, nyt ei puhuta säästä tai bensan hinnasta. Keskustelu, joka todella jakaa kansan, kuuluu näin: ootko KAJ:n puolella vai Team Erika?
Tässä ei ole enää kyse pelkästään Euroviisuista. Tämä on muuttunut joksikin paljon isommaksi – kuin kansakunnan sisäiseksi näytelmäksi, jossa pääosissa ovat falsetissa helisevä suomenruotsalaiskoominen pop ja saksankielinen lateksidiiva, joka ei pyydä anteeksi olemassaoloaan. Kysymyksessä on kahden hyvin erilaisen Suomi-tarinan kohtaaminen – ja me kaikki olemme osa tätä juonta.
Kaikella on numeronsa
Taloustutkimuksen tuore gallup vain sytytti lisää liekkejä. Tuloksista käy ilmi, että 35 % kansasta kannattaa KAJ:ta. Vikmanin tukijoita löytyy 21 %, ja reilu 40 % suhtautuu koko asetelmaan tyyliin “ihan sama”.
Mutta älä anna tuon välinpitämättömyyden hämätä – samat ihmiset kyllä klikkaavat oitis, kun otsikossa lukee:
- “Erika kertoi kaiken”
- “Katso KAJ:n yllätysesitys”
Ikäpolvet tekevät valintansa selvästi.
- Yli 80-vuotiaat rakastavat KAJ:n saunalauluja, jotka muistuttavat Speden aikakaudesta.
- Nuoret, erityisesti 18–24-vuotiaat, ovat hullaantuneet Erikan disco-draamaan ja rohkeuteen.
Kumpaa Suomea haluat edustaa?
Tämä ei siis ole enää vain kilpailu viisulavalle pääsystä – tämä on kuin peili suoraan Suomen sieluun.
KAJ:n huumori on tuttu ja turvallinen, kuin mökkisauna mummolassa. He irvailevat tavalla, joka tuntuu kotoisalta. Siinä on sukupolvien ironinen suoja – ei näytetä liikaa eikä puhuta tunteista ääneen.
Erika Vikman taas edustaa aivan toista ääripäätä. Hän ei peittele – hän juhlii. Hän ottaa tilansa ja hehkuu seksuaalisuuttaan ilman häpeää. Monille suomalaisille tämä on vieläkin liikaa – se on uutta, ärsyttävää tai ehkä jopa uhkaavaa.
“Vikmanin voimakas seksuaalinen lataus ei miellytä kaikkia,” arvioi Taloustutkimuksen toimitusjohtaja Jari Pajunen. Vaikka vuosi on 2024, naisartistin rohkea ilmaisu jakaa yhä mielipiteitä.
Historia opettaa: jokainen nainen, joka on puhunut suoraan oikeuksistaan tai haluistaan – oli se sitten äänioikeus tai tähtäin Hollywoodiin – on saanut osakseen sekä ylistystä että kritiikkiä.
Mitä me tässä oikein käydään läpi?
Siksi tämä kamppailu tuntuu suurelta – koska se on suuri. Tämä ei ole vain kisakappaleiden välinen mittelö vaan peilaus siitä, millaisessa kulttuurissa elämme:
- Onko suomalaisuus edelleen kainoa, ironista ja vaatimattomuutta korostavaa?
- Vai voisiko se joskus olla suurta, tunnepitoista, näkyvää… jopa seksikästä?
Euroviisufinaali lähestyy ja lavalle astuvat vastakkaiset voimat:
- KAJ: Nostalgiaa, höyryävää huumoria ja tuttu hymy ilman selittelyjä.
- Erika: Performanssi, ilmiö ja moderni prinsessa, joka saapuu juhliin glitterkorkkareissa eikä tarvitse pelastajaa.
Illan kulku voi päättyä miten tahansa. Eurooppa ehkä valitsee toisen – tai toisen. Mutta Suomessa kyse ei ole aina siitä, kenestä pidetään – vaan siitä, mistä ei uskalleta myöntää välittävänsä. Tunteet hiipivät rivien välistä, kielletään julkisesti mutta tunnustetaan humalassa – kuten kaikki tärkeä meillä usein tapahtuu.
Joten kysyn vielä kerran:
Kun sauna alkaa lämmetä ja korkeakorkoinen totuus astelee estradille, kumman puolella sinä seisot?
– Aino Ilmatar
Aina vähän liian hereillä.
