Kärtsy Hatakan yllättävä elämänmuutos – rocktähti seniorijumpan säestäjänä
Rocktähden karismassa on jotain ajasta irrallista. Se ei haalistu, vaan kehittyy – kuin hyvä viini. Mutta mitä tapahtuu, kun lavojen sähkön ja stadionkeikkojen sijaan karisma kohtaa aivan toisenlaisen näyttämön? Kuvittelepa hetki: Waltarin keulakuva Kärtsy Hatakka, mies, joka on tottunut sytyttämään yleisön liekkeihin, herääkin aamuisin varhain, istahtaa pianon ääreen ja soittaa… seniorijumpan taustamusiikkia. Kuulostaa ironiselta, mutta kyllä – se on täysin totta.
Aamut Claydermanilla, illat rockilla
”Ei tarvitse lorvia aamupäiviä”, Hatakka naurahtaa, kun kysyy hänen epätavallisesta sivutyöstään. Ja se aamurutiini? Se ei sisällä säriseviä kitaroita tai riipiviä riffejä, vaan klassisia säveliä, jotka rytmittävät eläkeikäisten voimistelutunteja eri puolilla Helsinkiä.
Tämä ei ole vain hetkellinen päähänpisto, vaan juuret ulottuvat 90-luvulle, aikaan jolloin Helsingissä oli vielä liuta pianisteja jumppatuntien säestäjinä. Vaikka maailma on muuttunut, Hatakka ja hänen koskettimensa pysyivät.
Ensikohtaaminen seniorijumpparyhmien kanssa vaati kuitenkin pientä pehmennystä. ”Kun aloitin Richard Claydermanilla, kaikki jännitys hävisi”, hän kertoo – koska totta kai, jos jokin murtaa ennakkoluulot, niin se on yksi pehmeästi soljuva pianoklassikko.
Rockin, tv-esiintymisten ja kehonhallinnan ristitulessa
Hatakan elämässä kontrastit ovat valtavia. Yhden viikon hän saattaa soittaa Saksassa rockohjelmassa 45 minuutin täyspitkän keikan, ja seuraavalla viikolla hikoillaan Tähdet, tähdet -lavalla suoran lähetyksen paineessa. Itse asiassa, hän myöntää, että tv-tuomariston edessä yksin oleminen on hermoja raastavampaa kuin mikään stadionkeikka. Bändin kanssa on helppo piiloutua musiikin taakse – yksin on täysin alasti.
Sama herkkyys pätee myös jumppareiluun. Hatakka sanoo, että aamun ensimmäiset sävelet määrittävät koko tunnin tunnelman: yleisö on tarkkaa ja hetkeen pitää tarttua täysin.
Vaikka rockin ja seniorijumpan yhdistelmä kuulostaa absurdilta, Hatakalle se on täydellinen vastapaino. Hän pitää fyysisestä kunnostaan huolta joogalla ja salilla, koska kuten hän itse tiivistää: ”Pakko jaksaa – tätä hommaa ei muuten vedetä läpi.” Rockmusiikki vaatii voimaa, mutta ennen kaikkea hallintaa. Samaa voisi sanoa hyvin ohjatusta jumpasta.
Ja juuri siksi tämä tarina on niin kiehtova. Se muistuttaa meitä suomalaisen musiikkimaailman ainutlaatuisuudesta – että täällä rocktähti ei ainoastaan viihdytä massoja, vaan saattaa myös säestää aamun ensimmäisiä venytyksiä. Rauhallisesti, mutta taatusti särmällä.
