Koivujen Kakskertan kiista paljastaa julkkiselämän säröt ja rakkauden karikot
Kuvittele tämä: rauhallinen huvila meren rannalla, keskellä Turun saaristoa. Paikka, jonka voisi kuvitella jokaisen suomalaisen unelmakodiksi – tai ainakin pakopaikaksi. Kakskerran huvila on ollut juuri sitä Koivujen perheelle. Mutta nyt siitä on tullut näyttämö, jossa entisen rakkauden hauraat rippeet törmäävät kivimuuriin niin konkreettisesti kuin henkisesti. Ja kun metelit alkavat kaikua kallioilta, koko maa kääntää katseensa.
Tarina alkaa kuin romanttinen draama: Mikko Koivu, entinen Leijonien kapteeni, rakentaa elämäänsä uudelleen jääkiekkouransa jälkeen. Vakaus, perhe, oma rauha – kaikki elementit ovat paikallaan. Sitten tarina ottaa klassisen käänteen. Näyttämölle astelee entinen puoliso, Helena Koivu – nainen, jota media joskus kuvaa kiistanalaiseksi, mutta joka tässä tarinassa pelaa keskeistä roolia. Ja yhtäkkiä olemme keskellä ehkä koko vuoden puhutuimpaa kiinteistöriitaa. Vähän kuin Tennessee Williams kohtaisi Turun saaristoluonnon – dramaattista, mutta suomalaisesti.
Tähän saakka tarina olisi voinut jäädä kulisseihin. Mutta ei. Sen sijaan portit lukitaan, ambulanssi saapuu, ja Instagram päivittyy kuvalla sairaalasängystä.
- ”Ei pääsyä Kakskertaan”, Mikko sanoo julkisesti – lause, josta tihkuu muutakin kuin pelkkää juoruotsikkoa.
- Siinä on pettymys, kontrollin kaipuu ja ehkä vuosien turhautuminen.
- Helena julkaisee oman versionsa tapahtumista – herätyksestä suihkun lattialta, ja kodin muuttumisesta taistelukentäksi.
Sivujuonena pyörii byrokratiamaratoni, jossa Maanmittauslaitos tekee ”inhimillisen virheen”, suomalainen viranomainen unohtaa eksekvatuurin ja amerikkalainen oikeudenpäätös vaikuttaa Turun kallioihin kuin painajainen. On kuin Franz Kafka olisi päättänyt kirjoittaa näytelmän saaristomökistä.
Miksi tämä tarina puhuttelee?
Ehkä siksi, että täysin tavallisten lakikiistojen ja porttikieltojen takana näkyy syvempi teema:
- Miten jakaa yhteinen menneisyys, kun nykyisyys on menossa eri suuntaan?
- Kuka saa päättää, mikä on koti, kun kodin käsitys on muuttunut?
Koivujen saaga ei ole vain julkkisjuoru – se on peili. Siinä heijastuu se pieni paketti toivoa ja katkeruutta, jota jokainen eron kokenut tunnistaa. Helena ja Mikko eivät ehkä enää jaa kotia, mutta nyt he jakavat tarinan – ja se kiinnostaa meitä kaikkia.
Ei ole epäilystäkään, etteikö tästä olisi tulossa oikeussalidraama vailla vertaa. Ja siihen ei riitä enää vain advokaatti tai tuomari – tähän tarvitaan:
- PR-tiimit
- Terapeuttien ymmärrys
- Lukijoiden empatia
Tulen palaamaan tähän juttuun varmasti vielä monta kertaa. En siksi, että se on herkullista draamaa (vaikka sitäkin se on), vaan siksi, että kaiken julkkishälyn takana sykkii aito kysymys: mitä tapahtuu, kun yhteinen tarina loppuu mutta muistot jäävät samalle postiosoitteelle?
Kakskerran huvila on nyt enemmän kuin paikka. Se on symboli. Rakkaudelle, menetykselle – ja meille, jotka seuraamme sivusta ja mietimme, voisiko joku riita olla lopulta ymmärrettävämpi kuin miltä se uutisissa näyttää.
Aino Aura
Viihdetoimittaja – porttien sisäpuolella, missä tarinat todella tapahtuvat.
