Kun suomalainen löyly kohtaa meditaation Wanakan höyryisessä saunaparatiisissa
Kuvittelepa hetki täydellinen, perinteinen suomalainen saunakokemus: puukiukaan lempeä pauke, kostean kuuma löyly, ehkä avaava lonkero odottamassa saunan kupeessa, ja se hiljaisuus – syvä, rentouttava, suomalaisittain pyhä hiljaisuus. Saunassa ei tarvitse puhua. Jos puhut, puhut suoraan sielusta. Saunassa ei kikkailla. Se on yksinkertainen, rehellinen kokemus.
Nyt siirrytään tämä mielikuva Uuden-Seelannin Wanakaan, minikaupunkiin eteläisillä Alpeilla, jossa luonto on kuin Photoshopilla fiksattu, ja jossa löytyy… sauna. Mutta ei mikä tahansa sauna. Tämä on “The Sauna” – nimensä puolesta itseoikeutettu saunakokemuksen kruununjalokivi, joka suomalaisittain katsoen enemmän muistuttaa joogastudion ja Instagramin self-care-sisällön rakkauslasta kuin tuttua savusaunaa.
Ensimmäinen yllätys tulee jo oven suussa: kyltti ilmoittaa uimapuvun olevan pakollinen. Alkoholista, tupakasta tai mistään muustakaan “epäbalansoivasta” ei puhettakaan. Unohda kaljatölkki saunaillan kruununa – täällä tämä on enemmän hyvinvointimessut höyryversiona. Ensikertalaiselle suomalaiselle se tuntuu kuin olisi astunut saunavihtojen sijaan sisään lavendeliöljyä syleilevään performanssitaideinstallaatioon.
Saunamestari ja höyryn poskipäät
Ja juuri siellä, lauteilla, alkaa se todellinen kulttuurikokemusten ristiaallokko. Saunamestari – kyllä, täällä on sellainen – astuu sisään harmaa huopahattu päässään ja aloittaa session heilauttamalla pyyhettä ilmassa notkeasti, lähes seremoniallisesti.
”Tunne höyryn virtauksen poskiluuillasi,” hän ohjeistaa rauhallisella äänellä, ikään kuin löyly olisi jotain, mitä täytyy tunnustella varovaisesti eikä kiukaalle viskattava vesiämpäri. Suomalaisen mieli kaipaisi jo kovempaa löylyä ja vähemmän hengitysharjoituksia.
Siinä märässä uimapuvussa istuessa tulee lähes koominen olo. Tämä ei ole sauna sellaisena kuin me sen tunnemme. Tämä on… kokemus. Mindfulnessia, eheyttä, ehkä jopa hetkittäistä taivasmatkailua. Samalla kiuas kuitenkin sihahtaa tutulla tavalla ja lauteet ovat puuta. Jos siristää silmiä kovasti, paikka voisi melkein olla mökillä. Melkein.
Vanha kohtaamassa uuden
Mutta tässä onkin koko jujun kauneus. Vaikka tämä ei suomalaisen saunan standardeilla ehkä ihan vedä vertoja oman pihan saunalle – ei ainakaan löylyjen määrässä – se on omalla tavallaan ihastuttava yhdistelmä vanhaa ja uutta.
Vähän kuin:
- Jooga nykyaikaisella kuntosalikortilla
- Matcha latte perinteisen kahvin sijaan
- Saunominen varauskalenterin kautta ryhmässä hengittäen
Wanakan sauna on perinnettä kevyesti maustettuna nykyisellä self-care -kulttuurilla. Ja taustalla häärii Lawrence – saunan perustaja, ei suomalainen, mutta puhuu saunasta kuin olisi kasvanut lauteiden alla. Hän haluaa, että paikalliset löytävät saunan kautta jotain syvempää:
- Yhteyden itseensä
- Yhteyden toisiin
- Yhteyden hetkeen – jossa on vain höyry ja hengitys
Ja kyllä – Lawrence myöntää – suomalaiset tunnistavat heti kiukaan merkistä ja tulevat vaistomaisesti hakemaan “oikeaa löylyä”. Se, mitä he sen sijaan saavat, on ehkä jotain odottamatonta – jopa hieman karmaisevaa, mutta silti kiinnostavaa: sauna, johon pitää varata aika ja jossa hengitetään syvään ryhmässä.
Peili suomalaisuudelle
Ehkä suomalainen ei tarvitse saunaa muistuttaakseen itseään siitä mikä rauhoittaa tai puhdistaa – sauna on jo osa olemusta. Mutta paikka, jossa britit pyörtyvät ensimmäisestä löylyhöyrystä ja saksalaiset istuvat rivissä meditaatioasennossa hiljaa huokaillen, tuo meille jotain uutta. Se tuo peilin:
Näin maailma näkee meidän yhden kansallispyhättömme.
On helppo naurahtaa kulttuurierolle pyyhkeitä heilutellessa ja aromaterapioiden valloittaessa kuumia kiviä. Mutta ei voi olla hymyilemättä, kun tajuaa, että kaiken tämän new age -höyryilyn ytimessä palaa sama vanha ajatus:
Sauna on ihmisyyttä. Riisuvaa, yhdistävää, paljastavaa – olipa sitten Suomessa tai Uuden-Seelannin alppien keskellä.
Ja jos suomalaisesta voi tulla uudelleen saunaturisti, niin ehkä maailmalla todella on jotain uutta opetettavaa meillekin. Ainakin vähän kerrallaan – ehkä ensimmäisenä se, että myös eteerinen yhteys voi tehdä hyvää poskiluille. Vaikka vähän hammasta purren.
– Lilja Järvensivu, toimittaja, joka tietää, ettei löylyn kuulu helliä – sen kuuluu tuntua.
