Lina Schiffer ja julkisuuden varjopuolet – milloin ihailu muuttuu häiritseväksi?

Julkisuus on kuin kolikon kaksi puolta. Toisaalta se voi avata ovet suuriin mahdollisuuksiin, mutta toisaalta se voi myös tuoda mukanaan ei-toivottua ja joskus ahdistavaakin huomiota. Siitä on saanut oman osansa radiojuontaja ja televisiopersoona Lina Schiffer – tuttu monille Levyraadista ja Love Island Suomen kertojaäänenä.

Mutta missä menee raja? Milloin ihailu muuttuu epämukavaksi – jopa häiritseväksi?

Kun ammatillisuus unohtuu huutelun keskellä

Schiffer ei kaunistele kokemuksiaan. Televisiotyö on tuonut mukanaan valtavasti palautetta, osa rakentavaa, osa imartelevaa – ja sitten on ne kommentit, jotka menevät aivan liian pitkälle. Hänen mukaansa julkinen rooli tuntuu antavan joillekin ihmisille luvan sanoa mitä tahansa. Eikä palaute rajoitu vain työhön tai asiantuntemukseen – se ulottuu myös ulkonäköön, kehoon ja jopa täysin kuviteltuihin intiimeihin tilanteisiin.

– ”Suurimmaksi osaksi palaute on ollut positiivista, mutta kyllähän siinä on sellainen vinouma: kun nainen näkyy tv:ssä, häntä pidetään usein vapaata riistaa olevana objektina,” Schiffer pohtii.

Hän kertoo saaneensa erityisesti seksuaalissävytteisiä viestejä, jotka eivät ole vain epämiellyttäviä, vaan joskus myös ahdistavia. Osa lähettäjistä saattaa ajatella olevansa huumorimielellä tai kohteliaisia, mutta vastaanottajalle se ei tunnu siltä.

– ”Jos joku täysin tuntematon ihminen alkaa kertoa seksuaalifantasioitaan minusta, tulee sellainen olo, että hei, olen täällä ammattilaisena. Miksi tämä tuntuu joillekin olevan kuin vihreä valo kommentoida ulkonäköä tai mitä tahansa muuta kehoon liittyvää?”

Ja valitettavasti tämä ei ole mikään uusi ilmiö. Jo vuosikymmeniä naisia on mediassa käsitelty toisenlaisin standardein kuin miehiä – monesti heidän osaamisensa on jäänyt taka-alalle, kun ulkonäkö ja vetovoima ovat nousseet keskiöön. Marilyn Monroe oli aikanaan tästä ilmiöstä yksi tunnetuimpia uhreja, ja vaikka maailma on muuttunut, naisten ammatillista asemaa julkisuudessa varjostaa edelleen sama ilmiö.

Kun musiikkimaku suututtaa katsojat

Mutta Schiffer ei ole joutunut kuuntelemaan vain henkilökohtaisia kommentteja – myös hänen musiikkimakunsa on herättänyt vahvoja tunteita.

Levyraati, jossa hän toimii juontajana, on ohjelma, jossa mielipiteitä ei säästellä. Ja jos joku kriitikko ei satu rakastamaan jonkun lempiartistia, palaute voi olla tulikivenkatkuista.

– ”Negatiiviset kommentit kertovat minusta ennen kaikkea siitä, kuinka tunnepitoista musiikki on. Jos joku itseään lähellä oleva kappale saa huonon arvion, se voi tuntua katsojasta henkilökohtaiselta iskulta.”

Eikä ilmiö ole mitenkään uusi. 1960-luvulla fanit kyynelsilmin suuttuivat, jos joku rohkeni kritisoida The Beatlesiä tai Elvistä. Musiikki herättää tunteita, ja joskus fanit siirtävät tunnekuohunsa suoraan kritiikin antajaan.

Mutta Schiffer muistuttaa, että ohjelmassa esitetyt arviot eivät ole hyökkäyksiä yleisöä vastaan – ne ovat mielipiteitä, jotka perustuvat asiantuntemukseen.

Kohti uusia haasteita – myös maan rajojen ulkopuolella?

Vaikka televisiotyö on tehnyt Schifferistä tunnetun ja avannut ovia uusille projekteille, hän ei aio jäädä paikoilleen. Hän on valmistumassa teatteritaiteen maisteriksi, ja näyttelijäntyöt kiinnostavat – mieluiten myös kansainvälisesti.

– ”Kun kerran puhun kuutta kieltä, olisi aika pöhköä olla hyödyntämättä sitä,” hän naurahtaa.

Eikä tämä mikään kaukaa haettu haave ole. Schiffer on määrätietoinen ja lahjakas, ja hänen urakäyränsä osoittaa selkeästi ylöspäin. Ehkä häntä kuullaan ja nähdään pian isommilla kansainvälisillä näyttämöillä?

Mutta yksi asia on varma: julkisuus tuo mukanaan sekä valoa että varjoja. Ja se, minkälaista kohtelua kukin saa osakseen, ei saisi riippua sukupuolesta.

Joten ehkä on aika esittää kysymys: miksi julkisuudessa työskentelevät naiset joutuvat yhä sietämään asiatonta huomiota, jota miehet kokevat harvemmin? Ja mitä voisimme yhdessä tehdä, jotta tämä viimein muuttuisi?