Måns Zelmerlöwin varjoisat vuodet – Popprinssi kasvoi sankariksi uudella tavalla
Måns Zelmerlöw jäi eurooppalaisten mieliin karismaattisena voittonsa hetkellä vuoden 2015 Euroviisuissa. Lavalla sädehtinyt ”Heroes” nousi euroklassikoksi, ja Månsista tuli nopealla tahdilla Skandinavian popin prinssi. Ulkokuori oli harkittu – täydellinen yhdistelmä sielukkuutta ja säihkettä, jollaista vain tähdiltä nähdään.
Kruunun takaa paljastuu toinen todellisuus
Göteborgs-Postenin tuore haastattelu paljastaa uutta puolta tästä laulajasta. Måns kertoo avoimesti kokaiinin käytöstä, korostaen ettei kyse ollut jatkuvasta päihteiden käytöstä, mutta kuitenkin niin merkittävästä, että se rikkoi julkisuuskuvaa. Omat sanat – ”Kaikki muutkin käyttivät” – kiteyttävät artistin muistoja maailmasta, jossa kulissit ovat vahvempia kuin totuudet.
Mutta tarina ei pysähdy huumeisiin. Vaimo Ciara on kertonut julkisuudessa myös väkivallasta, henkisestä ja fyysisestä, sekä uskottomuudesta. Tällöin ei olla enää vain popkulttuurin ilmiöiden äärellä, vaan inhimillisen rajankäynnin ytimessä.
Taistelu taustalla: keikat, kehut ja katoavat rajat
Zelmerlöw ei myönnä väkivaltaisuutta, mutta puhuu hajonneesta mielestään, uupumuksesta ja siitä, miten keikkakiertueet ja fanien paineet alkoivat syödä itsetuntoa ja jaksamista. Tähden identiteetti alkoi murentua – ei lavalla, vaan sen ulkopuolella.
Ruotsin media vetää rinnastuksia aikaisempiin julkisuuden henkilöihin, kuten:
- Christian Falk – tuottajavelho, joka löysi uudelleen itsensä vaikeuksien jälkeen
- Robyn – popikoni, joka hylkäsi koneiston ja rakensi oman rehellisemmän uransa
Kysymys kuuluu: voiko Måns seurata samaa polkua? Ja vielä tärkeämmin – annammeko me hänelle mahdollisuuden siihen?
Fanituksen ristiriidat: kenelle suomme anteeksi?
Artistiin kohdistuu valtavasti odotuksia. Nautimme täydellisistä esityksistä, sileästä imagosta – mutta usein käännämme katseen pois, kun sen takana näkyy säröjä. Mediassa syntyy kaksinkertainen moraali, jossa:
- Toisille annetaan nopeasti anteeksi
- Toiset jäävät pysyvästi kielteisen julkisuuden varjoon
Mutta tulisiko meidän katsoa asiaa uudelleen? Onko artistien selviytymistaistelu julkisuuden paineen alla jotain, joka ansaitsee enemmän ymmärrystä kuin tuomitsemista?
Valoista varjoihin – ja takaisin
Tänä vuonna Måns jäi pois Eurovision lavalta. Mediassa KAJ-yhtyeen voitto sai ansaittua huomiota, mutta ehkä tämän vuoden todellinen tarina kertookin hiljaisemmasta näyttämöstä – siitä, kun ihminen kohtaa loppuun palamisen ja alkaa rakentaa itseään uudelleen.
Popkulttuurin kruunut eivät murru huumeiden vuoksi, vaan silloin kun ihminen ei uskalla enää katsoa itseään silmiin. Zelmerlöw katsoi – ja puhui.
Se ei ole loppu.
Se on alku.
Anniina Auramaa
Popkulttuurin vakoojasi,
joka juo kahvinsa mustana – ja tarinansa rehellisinä.
