Miksi kuningas Charles jättää paavin hautajaiset väliin historiallinen syy paljastuu
Jos olit jo mielikuvissasi sommitellut kuvan kuningas Charlesista seisomassa hartaan vakavana Vatikaanin auringossa – paavi Franciscuksen viimeisellä matkalla – voit unohtaa sen saman tien. Britannian 76-vuotias monarkki ei nimittäin ole matkalla Roomaan paavin hautajaisiin lauantaina. Eikä syy ole sairastuminen, diplomaattinen kämme tai muu tuore kohu, joita brittihovissa toisinaan riittää. Taustalla on jotakin paljon syvempää: vuosisatojen vanha traditio.
BBC:n ja Vanity Fairin mukaan Charlesin päätös on yksinkertaista protokollaa. Vanha perinne sanelee, että Britannian hallitsija ei osoita kunnioitusta toisen maan päämiehelle – tässä tapauksessa paaville – hautajaissaattueessa. Symboliikka painaa vaakakupissa enemmän kuin henkilökohtaiset tunteet. Näin tehtiin kuningatar Elisabetin aikana, ja sama linja jatkuu Charlesin kaudella.
Vuonna 2005, kun paavi Johannes Paavali II kuoli, edustustehtävän hoiti Walesin prinssi Charles, joka matkusti hautajaisiin äitinsä puolesta. Samainen tapahtuma myöhästytti myös hänen omia häitään Camilla Parker Bowlesin kanssa – mikä aiheutti aikoinaan kohua ja sekoitti hovin suunnitelmat.
Nyt roolit ovat vaihtuneet. Paavin hautajaisiin matkaa prinssi William – kruununperillinen, joka ottaa yhä vahvempaa jalansijaa kansainvälisillä areenoilla. Hello!-lehden mukaan hänen läsnäolonsa on harkittu viesti: William on valmis kantamaan kruunun mukanaan tuomat vastuut, katselevatpa häntä sitten maailman johtajat tai tavalliset kansalaiset.
Kuka saapuu Vatikaaniin – ja kuka jää pois?
Vatikaanin hautajaisissa nähdään todellinen valtaparaati:
- Donald ja Melania Trump
- Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi
- Suomen presidentti Alexander Stubb
Yksi Euroopan kruunuista, Britannian kuningashuone, jää kuitenkin tarkoituksella taka-alalle – vanhan kunnian ja diplomatian sääntöjen mukaisesti.
Mitä Charles mahtaa ajatella?
Voimme vain arvailla, millaisia tunteita Charlesin mielessä liikkuu hänen istuessaan kaukana Windsor Castlessa, poissa pölyisiltä kaduilta ja salamavaloilta. Tunne-elämän kirjo saattaa ulottua vilpittömästä surusta salattuun helpotukseen – ettei tarvitse jälleen kerran astua maailman näyttämölle raskaan surun varjossa.
Ehkä hän yksinkertaisesti katselee ikkunastaan ulos ja ajattelee äitiään – suuren varjon lähdettä, jota mikään kruunu ei kokonaan hänen yltään siirrä.
Ikiaikainen hovin arvoitus
Yksi asia on varma: Britannian hovi ei koskaan tarjoa suoria vastauksia. Juuri siksi he jaksavatkin kiehtoa meitä vuodesta toiseen. Jokainen ele ja ilme käännetään arvoitukseksi, aivan kuin eläisimme keskiaikaista hovijuorujen aikaa, jolloin yksi kuiskattu sana saattoi vielä kaataa kokonaisia valtakuntia.
Ja kun seuraavan kerran näemme kuningas Charlesin – ehkä suljetuin ilmein, mustaan pukuun sonnustautuneena – muistamme, että hänen kantamansa paino ei ole vain nykyhetken surua, vaan myös vuosisatojen tiukasti vartioitua etikettiä ja tunteisiin kätkeytyvää historiaa.
