Miksi Suomi petti KAJin Euroviisuissa – yleisön suosikki jäi ilman täydet pisteet
Euroviisut ovat taas ohi. Glitter on lakaistu, savukoneet sammutettu ja pistetaulukko haalistuu mieliimme kuin viime lauantain diskovaloihin. Mutta kaikkihan me tiedämme — kun viimeinen fanfari on soitettu, alkaa se todellinen draama: kenelle jäi karvas maku suuhun, kuka jäi rannalle – ja miksi ihmeessä Suomi, juuri Suomi, ei antanut täyttä rakkautta KAJ:lle?
Tätä ei voi kuitata vain yhdellä äänellä tai unohtaa seuraavaan kevääseen. Ei, tämä tuntuu henkilökohtaiselta. Melkein kuin oltaisiin jätetty hyvä ystävä kutsumatta omiin synttäreihin.
Juuri KAJ – tuo sydämellinen, kielileikillä leikittelevä kolmen miehen kokoonpano, joka on vuosien ajan laulanut jalan alle rytmiä ja kieleen tarinaa. Vaikka edustivatkin Euroviisuissa Ruotsia – kyllä, luit oikein – pojat toivat lavalle show’n, joka suorastaan huokui suomalaista kulttuurimaisemaa: outoa, sympaattista, yllättävää, ja juuri siksi niin rakastettavaa.
Ja yleisö rakasti. Me annoimme sen kaikkivoivan 12 pistettä yleisöäänissä – sitä ei käy kiistäminen. Mutta sitten tuli se kylmä suihku: Suomen ammattilaisraati antoi KAJ:lle vain 10 pistettä. Kaksi pistettä vähemmän. Mutta hei – joskus kahdella pisteellä erotetaan sydänsuru rakkaudesta.
Miksi raati ei syttynyt?
Herää kysymys: miksi? Mistä moinen tylyys? Vai onko tämä jotain suurempaa – ehkä jopa hienovaraista kulttuuripohdintaa siitä, mitä tarkoittaa suomalaisuus tänä päivänä? Onko suomenruotsalaisuus edelleen kuin vieras serkku juhlissa – tuttu mutta silti etäinen?
Kaivellaan vähän syvemmältä. Raatia edustaneet Panu Hattunen ja Miikka Maunula vetosivat tiukkaan sääntökirjaan:
- pisteytetään pelkän musiikin perusteella
- ei kansallisuus, ei nostalgia
- ei se, että artistit ovat kiertäneet nuorisotaloja ja festareita jo vuosikymmenen
Mutta tässä kohtaa moni hieraisi päätään. Ihanko totta – pelkkää musiikkia? Sitäkö Euroviisut muka ovat?
Sosiaalinen media ei unohda
KAJ ei jäänyt henkeään pidättelemään. Sosiaalisessa mediassa kolmikko julkaisi kasvoillaan kivikovan memen, jossa katse sanoi enemmän kuin tuhat sanaa. Taustalla soi Death Becomes Her -musikaalin repliikki: “Se oli töykeää. Aika vitun töykeää.” Siinä missä moni artisti olisi nielaissut pettymyksensä, KAJ sanoi sen niin kuin se tuntui.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun raati ja yleisö eivät löydä samaa rytmiä. Historia on täynnä esimerkkejä:
- Marilyn Monroe ei saanut Oscaria
- Greta Garbo jäi palkitsematta
- Ja nyt: KAJ – kulttimaineen saavuttanut suomipop-helmi – jäi ilman täydellistä tunnustusta
Mutta kuten historia opettaa: suurimpia rakkaustarinoita ei aina kirjoiteta virallisiin pöytäkirjoihin. Ne elävät:
- yleisön sydämessä
- meemeissä
- ja niissä lauluissa, jotka jäävät elämään
Se on enemmän kuin musiikkikilpailu
Jos Saara Aalto saisi lausua tästä yhden linjan, se voisi olla: “Euroviisut, sweetheart, ei ole pelkkä musaohjelma. Se on tunnevuoristorata, jossa merkitys on muodossa, väreissä ja siinä, keneen lavalla samaistut.”
KAJ ei jää nuolemaan haavojaan. He tekevät näyttävän paluun juhlakiertueella – ja on selvää, että kun ne lavavalot taas syttyvät, yleisö antaa enemmän kuin kaksi lisäpistettä: se antaa rakkauden.
Ja ehkä silloin, ihan hiljaa, raadin jäsenet katsovat toisiaan ja ajattelevat: ensi kerralla ehkä vähempi teknistä analyysia – ja vähän enemmän sydäntä.
Me kansana seuraamme. Uusintana. Monta kertaa. Ja joka kerta 12 pistettä – vaikka sitten vain omassa olohuoneessa.
—
Loviisa Kallio
Viihdesyvyyksiä koluava, kansan draamainsinööri, joka kuuntelee biisin kaksi kertaa – ensimmäisen tunteella, toisen kyynelillä.
