Minecraft-elokuvasta tuli ilmiö – suomalaiskatsojat muuttivat teatterin karnevaaliksi
Kuvittele tämä: istut leffasalissa, karkkipussi sylissä, valot himmenevät ja odotat sukeltavasi seikkailuun Minecraftin kuutiomaailmassa. Mutta sitten alkaa tapahtua asioita, joita ei osannut odottaa. Huutoa, aplodeja, popcornia lentelee ilmassa. Vieressä joku hyppii istuimellaan kuin olisi TikTok-livessä, ei katsomassa Hollywood-leffaa. Tervetuloa uuden sukupolven elokuvakokemukseen – tai ehkä paremminkin elokuvaan, joka tuntuu enemmän performanssilta kuin perinteiseltä iltaelokuvalta.
Minecraft-elokuva ilmiönä
Minecraft-elokuvasta, joka paperilla vaikutti lähinnä kassamagneetilta Jack Blackin ja Jason Momoan tähdittäessä, onkin tullut ihan oma ilmiönsä. Eikä se ole pelkästään siksi, että yli 83 000 suomalaista löysi tiensä teattereihin avausviikonloppuna. Puheenaiheeksi on noussut yleisö – riehakas, rajaton, ja ajoittain kaoottinen yleisö.
“En oo koskaan aiemmin törmännyt tällaiseen”
Sosiaalisessa mediassa keskustelu käy kuumana. Threads, Jodel ja muu digimaailma ovat täynnä arvioita, joissa elokuvan tarinankerronnan sijaan puhutaan… melusta. Istuinpomppijoita, karkkipussien rapistelijoita, huutajia, taputtajia ja popcorn-tykkejä.
“Leffa itsessään oli tosi hyvä, mutta se yleisö – oli ehkä elämäni hirvein kaksi tuntia elokuvateatterissa,” eräs katsoja tuskaili Threadsissa.
Kyse ei siis ole siitä, että Minecraft-elokuvan sisältö olisi jakanut kansaa – vaan siitä, miten sitä katsotaan. On kuin tämä nuori yleisö olisi päättänyt, että elokuvateatteri ei ole enää hiljaisuuden temppeli, vaan yhteinen show, jossa reagoidaan – isosti, kuuluvasti ja ehkä vähän liian riehakkaasti.
Elokuvateatterin uudet pelisäännöt
Finnkino on jo reagoinut tilanteeseen:
- Ylimääräiset salivalvojat otettu käyttöön
- Käytösnormeista muistutetaan valkokankaalla ennen näytöstä
- Työntekijät keskustelevat nuorten kanssa ennen elokuvan alkua
Mutta ollaanko nyt uuden ajan äärellä, vai onko kyse vain pandemian patoumien purkautumisesta naurun ja hurrauksen muodossa?
Mikä tässä oikein kiehtoo?
Minecraft-elokuvan pääkohderyhmä on luonnollisesti nuoret. He ovat syntyneet aikaan, jolloin sisällöt ovat osallistavia – ei katsota passiivisesti, vaan kommentoidaan, reagoidaan, eläydytään ja jaetaan hetket nettiin. Minecraftin maailma itsessään on luovuuden ja yhteisöllisyyden juhlaa, joten on ehkä loogista, että myös sen katsominen elokuvateatterissa olisi enemmän yhteisöllinen performanssi kuin hiljainen nautinto.
Jotkut ovatkin pitäneet uudesta tavasta. “Ihan hauska, miten siihen eläydytään mukaan,” kommentoi eräs Jodel-käyttäjä. Toiset taas ovat pyöritelleet silmiään miettiessään, kuinka popcorn päätyi rinnuksille eikä suuhun.
Vähän perspektiiviä historiasta
Filmihistoria kertoo, ettei yleisön äänekäs osallistuminen ole uusi juttu. Hollywoodin kulta-aikana fanit hurraavat Clark Gablelle ja Bogartin repliikeille. Nyt meillä on teinejä, jotka hihkuvat Steve-hahmon vuorosanoille ja kuvaavat kohtauksia TikTokiin. Ainoa ero on tyylissä – ennen iltapuvut ja sikarit, nyt hupparit ja älypuhelimet.
Hiljaiset näytökset vai reaktiobailut?
Herää kysymys: pitäisikö elokuvateattereihin kehittää kaksi erilaista kokemusta?
- Eläytyville katsojille näytökset, joissa reaktiot ovat sallittuja
- Rauhaa etsiville hiljaiset näytökset, joissa keskitytään tarinaan
Vai onko tämä vain uusi normaali? Elokuvasali, jossa yleisö on osa tarinankerrontaa – kuin konsertti, jossa tunteet tuodaan näkyviin ja ääneen. Se voi olla innostavaa tai uuvuttavaa, riippuen yksilöllisestä sietokyvystä ja popcornin hajusta rinnuksilla.
Elämys vai kaaos?
Yksi asia on varmaa: Minecraft-elokuva jää historiaan. Ehkä ei suurena taideteoksena, vaan siksi, että se nosti esiin aivan uudenlaisen katsojakulttuurin. Kulttuurin, jossa elokuvateatteri on lava, yleisö performanssin osa – ja hiljaisuuden ja hurmoksen välinen raja ohuempi kuin 3D-lasit nenällä.
