Muistatko Tapani Kansan kappaleet ulkoa Testaa tietosi nostalgisessa visassa
Kuvittele tämä: ilta tihenee hämäräksi, kahvikuppi kädessä, takana vanha levysoitin hiljaisella taustalla. Ja sieltä se alkaa – samettinen ääni, jonka tunnistaa heti. Tapani Kansa. Ei pelkästään mies, joka lauloi, vaan mies, joka kuvaa suomalaista iskelmämusiikkia samalla tavalla kuin metsän hajun voi aistia sateen jälkeen. Ajankuva, ääni, hetki.
Nyt Ilta-Sanomat on keksinyt oivan tavan palauttaa tämä elävä legenda takaisin mieliin – eikä millä tahansa hömpällä, vaan tietovisalla, joka ei päästä ketään helpolla. Tämä ei ole kahvipöytäkysely, jonka voi hutkia TikTokin tauolla. Tämä on kunnianosoitus niille, jotka vielä muistavat säkeet, joita laulettiin silloin kun televisio oli mustavalkoinen – mutta tunteet hohkasivat Technicolorin väreissä.
Tapani Kansa ei ollut koskaan vain laulaja. Hän oli peili, joka näytti suomalaiselle kuulijalle oman sielunsa siluetin. Hän kieputti sanoja kuin silkkihuiveja, välillä ehkä liiankin runollisesti – mutta juuri se teki hänen musiikistaan maagista.
- “R-A-K-A-S” – ei vain kappale, vaan tunnelma.
- Se yksi laulu, jonka tarinaa ei kukaan täysin ymmärrä – mutta sydän muistaa.
Se oli hänen taikaansa: ei aina tarvinnut ymmärtää, kunhan voi tuntea.
Ja nyt, kun klikkaat auki tuon IS:n tietovisan, olet enemmän kuin tutkija – olet muistaja. Sinulle esitetään kysymyksiä laulujen nimistä, sanoituksista, jopa niiden tunnepohjista.
Kysytään:
- “Mihin ikkunaan se nuori mies katsoi Kalajoella?”
- “Kuuluiko se laulu edes Kalajoelle?”
Jos vastasit varmuudella, tämä visa on sinulle tehty.
Mutta se on enemmän kuin leikki. Se on matka aikaan, jolloin kappaleet eivät trendanneet algoritmien ansiosta, vaan siksi, että ne lauloivat sellaista, mitä sydän halusi sanoa, mutta kieli ei osannut. Kun Tapani Kansa lauloi, suomalaiset kuuntelivat hiljaa ja nyökkäsivät – “juuri noin se menee.”
Tämä ei ole lapsille suunnattu bingotietovisa, vaan tervetuloa-retki nostalgiaan. Sellaiseen nostalgiaan, joka ei pyri olemaan cool, vaan uskollinen. Suoraan selkärangasta nousevaan kaipuuseen ja siihen erityiseen melankoliaan, jota vain suomalainen iskelmä kantaa.
Kun saat tuloksesi – olit sitten yhden kysymyksen päässä täydellisestä suorituksesta tai kompastuit heti ensimmäiseen säkeeseen – muista: Tapani Kansan kaltainen artisti ei ollut tähti, joka vain välähti. Hän oli koko yötaivaan valo: vakaa, pehmeä ja aina vähän haikea. Sellainen, jota paremmissa päivissä vieläkin kuunnellaan – vähän kaihoten, ehkä vähän hymyillen.
Jos et ole vielä tehnyt tuota tietovisaa, tee se nyt. Älä pelkää, naura itsellesi, ja anna musiikin kuljettaa. Saatat huomata, ettei nostalgia oikeastaan koskaan katoa. Se vain vaihtaa ääntä.
Joskus se on Matti Eskolan yksinkertainen kauneus. Mutta juuri nyt, se on Tapani Kansa. Ja sinä muistat sen kyllä – ainakin rehellisesti yrität. Eikä mikään, ei edes iskelmä, voi olla sen aidompaa.
