Nutellagate kuohuttaa somessa voiko hotelliaamiaiselta ottaa mukaan herkkuja
Tuija Pehkonen – tuo suomalaisen mediamaailman hillitty ja huoliteltu kasvot – on nyt päätynyt otsikoihin, mutta ei uuden haastattelusarjan tai eurovaalipaneelin vuoksi. Ei, tällä kertaa puheenaiheena on Nutella.
Kyllä, se pieni suloinen suklaalevitepurkki, joka löytyi Milanossa erään hotellin aamupalapöydästä. Tuija nappasi siitä pari mukaansa. Ja koska elämä on nykyään yhtä Instagram-unelmaa, hän myös dokumentoi tämän ”iskun” tarinoihinsa kysyen ilkikurisesti: “Kai kaikki muutkin nappaa hotlan aamupaloilta aina pari Nutellaa messiin?!”
Ei mennyt kauaa, kun suomalainen someraati oli hereillä ja jakautui kahtia nopeammin kuin marmoricroissant murenee. Syntyi #Nutellagate.
Some jakautuu: onko Nutellan ottaminen varkautta vai viehättävää vilppiä?
Yhdellä puolella huokailtiin pöyristyneesti:
- ”Ei missään nimessä, eihän sieltä kuulu mitään viedä!”
– ja toisaalla sympatisoitiin hymyillen:
- ”C’mon, ne on helposti hävitettäviä kertakäyttöpakkauksia, aika pieni synti.”
Yhtäkkiä kyse ei ollut enää pelkästä suklaalevitteestä – vaan jostain laajemmasta: missä kulkee raja arkipäiväisen hyväksyttävän ja piilovarkautena pidetyn käytöksen välillä?
Historiallisia kepposia ja digiajan dokumentointia
Jos ottaa askeleen taakse ja tutkailee tätä kohua kulttuurihistoriallisesta vinkkelistä, alkaa ymmärtää: hotellikepposet eivät ole mikään uusi juttu.
Sophia Lorenkin kuulemma keräsi hotellipyyhkeitä muistoksi eri puolilta maailmaa. Studio 54:n tähdet taas taskuttivat kaikkea mahdollista tuhkakupeista Warholin polaroideihin. Se oli osa elämää, kiiltokuvaksi kasvamisen rituaalia – ehkä pieni kapina, ehkä vain muistojen keruuta.
Sikäli Pehkosen süötävän söpö Nutella-tempaus istuu tähän perinteeseen täydellisesti. Erona on vain se, että nykyään kaikki jaetaan sekunnin sadasosassa Instagramissa. Joka päivitys on show, kulissien rakentamista, oman persoonan tarinallistamista.
Tuijan kohdalla se oli hetki, jossa elegantista juontajasta sukeutui pieni kapinallinen – hotellibuffetin ”makea rosvo”.
Somekohun resepti: kepeä, jaettava, unohtuva
Ja tuo rooli ei ollut ainakaan tyystin tahaton. Huumorilla höystetty salakuvaaminen, julkinen tunnustus ja pieni italialaistyylinen kepponen? Resepti, joka synnytti juuri sopivan kevyen somekohun:
- Ei liian vakava
- Tarpeeksi mehukas
- Helpompi jakaa kuin kritisoida vakavasti
Ja ollaanpa rehellisiä: kuka ei olisi joskus tukenut pikku hunajapurkkia taskuun hotellin aamiaiselta? Tai pistänyt matkalaukkuun pienen hotellishampoon? Ne ovat elämän harmaita alueita – ei varsinaisesti sallittuja, mutta myöskään mitään suuria rikoksia.
Kukkaro ei kevene ja maailma pyörii edelleen.
Mikä oikeasti jäi käteen?
Tuija Pehkonen ei siis ryöstänyt pankkia. Hän ei vienyt minibaarin samppanjaa muovipussissa. Hän otti pari Nutellaa. Silti tämä sai meidät pysähtymään hetkeksi miettimään, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, kun roolimme somessa ovat yhä tarkemmin kuratoituja.
Pieni särö täydellisessä somepersonassa voi tehdä ihmisestä kiinnostavamman – ja jollain omituisella tavalla läheisemmän.
Ehkä siksi tämä kohu kehittyi niin nopeasti. Se oli kevyt, herkullinen aiheenpala, jonka pystyi helposti hotkimaan lounaalla, jakamaan kaverille ja unohtamaan parin päivän päästä.
Mutta pienessä makeassa hetkessä oli opetuskin: joskus juuri ne arkiset valinnat, joita emme edes ajattele, saattavat paljastaa jotain syvempää siitä, keitä olemme – tai ketä haluamme olla.
Ja mitä Tuijaan tulee – no, ehkä hän ei ole tämän ajan Bonnie, eikä Nutella ole kultakaivos. Mutta hän onnistui tekemään itsestään hitusen mielenkiintoisemman. Ja siinä sivussa hän sai meidät kaikki miettimään, onko hotelliaamiaisen säännöillä sittenkin yhtä monta tulkintaa kuin on Nutellaan kastettuja lusikoita.
Minä? Minä jätän futuurit hetkeksi odottamaan ja myönnän: otin joskus Earl Grey -teepussin kotiin. Ihan vaan varuilta.
— Aino Hurme, viihdetoimittaja, joka sanoo ei minibaarin vodkalle mutta kyllä ylimääräiselle juustoviipaleelle hotelliaamiaisella.
