Petri Raivio jätti A-studion tyylikkäästi – hiljainen lähtö joka herätti kysymyksiä
Joskus ihmiset lähtevät ovet paukkuen. Toisinaan he katoavat kevyenä iltatuulena, hiljaa mutta merkityksellisesti. Petri Raivio kuului ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon.
Maanantai-iltana, kaiken näyttäessä ihan tavalliselta, Ylen A-studiossa tapahtui jotain erityistä. Viisi vuotta ohjelmaa juontanut Raivio veti viimeisen lähetyksensä – ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Ei suuria puheita, ei mikin läimäytystä pöytään, ei Twitter-räjähdystä heti lähetyksen jälkeen. Sen sijaan hän kertoi lähdöstään yhtä lakonisesti kuin kertoisi unohtaneensa ostaa maitoa.
”Tämä A-studio oli minun viimeinen lähetykseni”, hän sanoi. Kuin ohimennen.
Mutta ei katsojien korvissa. Ne, jotka ovat tottuneet Raivion rauhalliseen, älykkääseen olemukseen ja selkeään tapaan esittää faktat ilman flareja, kuulivat todennäköisesti paljon enemmän kuin vain uutisen juontajavaihdoksesta. Jotain siinä äänessä – tauossa ennen lausetta, hienoisessa hymyn vinoudessa – kertoi, että nyt jäähyväisissä on muutakin kuin pelkkä työvaihdos.
Vuosikymmenen myllerrys ja Raivion ääni sen keskellä
Raivio itse kommentoi Ilta-Sanomille tyynesti, että aikansa A-studiossa oli ollut “aikamoista rallia”. Ja miksipä ei olisi – hän tuli mukaan hetkeä ennen kuin koronapandemia pyyhki kaiken totutun tieltään. Sitten tulivat:
- sota Ukrainassa
- Nato-keskustelu
- jatkuvat yhteiskunnalliset käänteet
Petri Raivio oli usein se, jonka ääni kaikui suomalaisten olohuoneissa keskellä kaikkea sitä hulinaa.
Hän ei koskaan korottanut ääntään, mutta hänen sanansa kantautuivat kauas. Kommenttikentissä ja kahvihuoneissa ihmiset ylistivät hänen tyyliään: tasapuolinen, rauhallinen, usein jopa lohdullinen. Tämän päivän journalismissa, jossa ääntä ja kiirettä riittää, Raivio oli muistutus siitä, että viileä äly ja lämmin ele voivat edelleen voittaa huudon.
Yksi katsoja kuvaili häntä kuin suoraan kultakauden uutishuoneesta: “Rauhallinen, tasapuolinen ja kova journalisti.” Toinen taas vertasi häntä Walter Cronkiten karismaan – lisäten siihen suomalaisen terävyyden, joka teki Raiviosta nimen, jonka äärelle pysähdyttiin.
Uusi vaihe, vanhat instinktit
Nyt hän siirtyy politiikan toimitukseen – sinne missä valtakunnan asiat keittyvät, mutta harvemmin höyry nousee näkyvästi. Vaikka virallisesti kyse on vain työpaikan vaihtamisesta Ylen sisällä, kyseessä saattaa olla enempi. Taustalla kuiskittiin:
- muutosneuvotteluista
- hiljaisesta kuohunnasta
- mahdollisista pakotetuista siirroista
Ehkä Raivio kaipasi takaisin “kentälle” – sinne missä asiat vielä käyvät kuumina ilman käsikirjoitusta. Tai ehkä A-studion turvallinen studiomaailma ei enää riittänyt miehelle, jonka journalistinen nälkä elää tilanteiden ja hiljaisten vinkkien varassa.
Tyylikäs päätös, jonka kaiku jää
Ehkä tämä oli yksinkertaisesti hetki siirtyä eteenpäin. Tyylikkäästi, ilman draamaa – mutta jättämättä meitä täysin rauhaan. Lähdössä oli jotain elokuvallista, jotain Humphrey Bogartilta nähtyä: katsahdus taaksepäin, pieni hymy, ja sitten hiljainen poistuminen.
Jäljelle jää kysymys: kuka astuu hänen saappaisiinsa?
A-studio ei ole mikä tahansa ohjelma – se on suomalaisen tv-journalismin kirkas kruunu. Juontajalla on oltava:
- karismaa
- inhimillisyyttä ja painolastia
- kykyä nähdä olennaiset kysymykset ennen muita
Petri Raivio ei ole kadonnut. Hän vain siirtyi kulissien taakse – tai ehkä niiden sisäpuolelle. Journalisti, joka ymmärtää, milloin hiljaisuus kertoo enemmän kuin mikään ääni.
Jos historia on opettanut jotain, niin sen: hiljaisimmat lähdöt kantavat usein pisimmälle.
Tämä ei ole loppu. Tämä on väliluku.
— Helmiina Aalto
Viihdetoimittaja, joka kuuntelee myös hiljaisuuksien sanoman
