Putinin vastaisku Euroviisuille Intervision palaa kummallisempana kuin koskaan
Muistatko sen legendaarisen kohtauksen elokuvasta Titanic, missä orkesteri jatkaa soittoa vaikka laiva jo uppoaa silmien edessä? No, nyt ajattele tilalle Vladimir Putin lavasteineen, ja soitto jatkuu – vaikka kukaan ei oikein tiedä kuka soittaa tai miksi.
Tervetuloa takaisin Intervisioniin. Kyllä, sinä oikein luit. Tuo itäblokin oma vaihtoehto Euroviisuille on kaivettu esiin kylmän sodan pölyisistä varastoista, puhallettu pintapuolisesti puhtaaksi ja paiskattu nykypäivään – kuin huonosti uudelleenlämmitetty juhlapyhien tähderuoka. Ja se palaa liekeissä. Eikä edes hyvällä tavalla.
Venäjä päätti, että jos länsi ei enää halua heitä mukanaan Euroviisuissa, niin he rakentavat oman shownsa. Näin syntyi uudelleen Intervision – Comeback Tour 2024, joka on kaavailtu järjestettäväksi syyskuussa Moskovassa, Live Arenalla. Mutta jos olit kuvitellut suurta spektaakkelia, valoshow’ta ja säkenöiviä esiintyjiä, kannattaa odotuksia hilata heti pari kerrosta alemmas – tai kymmenen.
Helsingin Sanomien mukaan koko projekti on toistaiseksi suunnilleen yhtä järjestelmällinen kuin 2000-luvun alun poikabändien hajoamiset:
- Osallistujalista puuttuu
- Organisaatio hoippuu kuin humalainen juhannustansseissa
- Kukaan ei tunnu tietävän, mihin suuntaan pitäisi edes katsoa
Ainoa toistaiseksi julkistettu osallistuja? Trio Nomad Kirgisiasta. Jo pelkästään nimi ”Nomad” tuntuu kertovan kaiken siitä, miten eksyksissä kilpailu tällä hetkellä on.
Puvun takaa tätä hämmentävää show’ta ohjailee presidentin kulttuuriedustaja Mihail Švydkoi, joka vannoo, että tapahtuma on houkutellut jopa ”yli 20 ystävällismielistä maata.” Tähän asti noista ystävistä on esitelty lähinnä hiljaisia huonekaluja ja tuo yksi trio vuorilta. Ja kulissien takana kuiskitaan, että koko hanke on täyttä kaaosta. Ei ehkä yllätä.
Ja vaikka homma saattaa näyttää ulospäin lähinnä nololta musiikkikarnevaalilta, tässä touhussa ei ole kyse pelkästä viihteestä. Putin ja ulkoministeri Lavrov ovat kumpikin ottaneet projektin haltuunsa poliittisena asiana – kuin rock-oopperan, jonka librettossa komeilee ideologinen manifesti. Tämä ei ole laulua rakkaudesta. Tämä on laulu vaihtoehtotodellisuudesta.
Historiallisen ironian kruunaa se, että aikoinaan Suomikin oli osa tätä vanhaa Intervisionia. Vuonna 1980 Marion Rung voitti koko skaban, ollen yhä sen viimeinen voittaja. Kun naapurit vetäytyivät takaisin itäblokkiin, Suomi suuntasi kohti länsituulia – kohti Euroviisujen glitter-säteiden loistetta. Intervision sen sijaan jäi unholaan, eikä syyttä.
Nyt sitä yritetään hengittää eloon kuin diskopallon sisälle suljettu poliittinen zombielapsi. Lavalla pitäisi loistaa tähtiä, mutta edessä on lähinnä pimeys ja hiljaisuus. Estradi ilman esitystä. Kisakutsu ilman kisapäivää.
Ja se suurin vitsi? Koko tämä ”Putinin Euroviisut” yrittää päihittää kimaltelevan, värikkään ja vapauden henkisellä chaos-twistillä säihkyvän alkuperäisen – mutta lopputulos tuntuu enemmän kabareelta suljetussa valtiossa. Ja siinä missä Euroviisut yhdistävät, Intervision jakaa, rajaa ja sulkee.
Putinin show’ssa aplodit eivät kaiu. Ne ovat kaikonneet jo ennen ensimmäistä säveltä. Ja kaikessa ironisuudessaan tämä on esitys, jonka pääesiintyjistä harva on ylipäänsä saapumassa lavalle.
Jos siis etsit vuoden oudointa musiikkitapahtumaa, olet löytänyt sen. Mutta varo – show’n suurin anti saattaa olla epämukava nyökkäys siihen, millaisia kappaleita autoritaariset säveltäjät tahtovat laulaa meille tulevaisuudessa. Tai ainakin yrittävät.
Ja kuten kaikki tietävät: huonosti viritetty propaganda on edelleen vain huonosti viritetty laulu.
