Rodeo hurmasi Linnan juhlissa ilolla ja näkyvyydellä miksi kolmen naisen riemu yhä herättää närää
Suomen itsenäisyyspäivän juhla tunnetaan perinteisesti hillitystä ja arvokkaasta tunnelmastaan. Juuri siksi kaikki tilaisuuden normista poikkeavat hetket kiinnostavat kansaa erityisen paljon. Tänä vuonna huomion keskipisteenä olivat Rodeo-yhtyeen jäsenet Anna Puu, Ida Paul ja Erin, jotka esiintyivät iloisella ja näkyvällä tavalla Presidentinlinnassa.
Kolmen naisen ilo herätti keskustelua
Kun tv-ruudussa nähtiin Rodeo useaan otteeseen nauramassa ja viihtymässä, sosiaalinen media reagoi nopeasti. Esimerkiksi Jodelissa turhautuminen näkyi kommenteissa:
- ”Miksi heitä näytetään jatkuvasti?”
- ”Miksi tuo kikattaminen?”
Anna Puu vastasi kritiikkiin suorasukaisesti: ”Jodel on juoruamisen paskalaari”, ja Erin toi esiin tärkeän näkökulman: naisten iloisuus ja näkyvä yhdessäolo tuntuvat edelleen ärsyttävän osaa yleisöstä.
Mistä ärsytys oikeasti kumpuaa?
Kannattaa kysyä, olisiko samanlaista paheksuntaa syntynyt, jos ruudussa olisi ollut kolme miestä — esimerkiksi poliitikkoa tai rokkaria? Todennäköisesti ei. Kyse vaikuttaa olevan enemmän siitä, kuka saa näkyä ja miten yhteisen juhlan roolit jaetaan.
Ylen vastaava tuottaja Ville Mättö muistutti, että Rodeo kuului juhlan ohjelmaan ja siksi heidän näkyvyytensä oli täysin perusteltua. Silti, pelkkä faktojen toteaminen ei estänyt mielipidevyöryä sosiaalisessa mediassa.
Mitä Rodeon esiintyminen meille kertoo?
Tapaus nosti esiin tärkeän kysymyksen siitä, miten edelleen reagoimme, kun naiset ovat:
- itsevarmoja
- ilon kautta läsnä
- pyytämättä anteeksi olemassaoloaan
Perinteisesti suomalaisuutta juhlistetaan vaatimattomuuden ja sisukkuuden kautta. Iloinen heittäytyminen voi näin tuntua oudolta, jopa uhkaavalta. Ja juuri siksi sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan — muistuttamaan, että itsenäisyys tarkoittaa myös oikeutta juhlia omalla tavallaan.
Pysyvä muutos näkyvyydessä
Rodeo ei pyytänyt anteeksi näkyvyyttään — eikä heidän kuulukaan. Emme odota Hollywoodin tähdiltäkään vaatimattomuuden naamaria; miksi siis odottaisimme sitä omilta musiikkitaivaan tähdiltämme?
Tämän vuoden Linnan juhlat jättivät jälkeensä enemmän kuin pelkän kättelymaratonin. Ne tarjosivat vilkaisun siihen, miten juhlan henki muuttuu, ja kuinka paljon painoarvoa vieläkin ladataan siihen, ketkä saavat näkyä ja miten.
Ehkä juuri siksi tänä vuonna Linnassa tanssittiin isommalla hymyllä.
