Stormtrooper-skandaali ravistelee taidemaailmaa – Miten Star Wars -kypäristä tuli digitaalisen ahneuden symboleita

Kuvittele tämä: yksi kaikkien aikojen tunnistettavimmista hahmoista – Stormtrooperista Star Warsin valkoharmaa koneistonsotilas – astuu ulos elokuvien harmaasta taustasta, ja päätyy uuden ajan internetin villiin länteen. Mutta nyt ei puhuta suurista tähtienvälisistä taisteluista. Nyt ollaan keskellä todellista draamaa, joka ravistelee taidemaailmaa ja jättää jälkeensä kysymysten sarjan: kumpi on voimakkaampi, digitaide vai ahneus?

Tervetuloa “Stormtrooper-skandaaliin”.

Tämä ei ole mikä tahansa avaruusseikkailu, vaan tarina Ben Mooresta – lontoolaisesta perheenisästä, taidekuraattorista ja vannoutuneesta Star Wars -faninördistä, jonka intohimo elokuvasarjan visuaaliseen ilmeeseen muuttui vuosien varrella mehevän skandaalin polttoaineeksi. Ja kyllä, siihen liittyy myös kypäriä. Paljon kypäriä.

Kaikki alkoi hyvästä tarkoituksesta – kuinka monta kertaa olemme kuulleet tämän ennen?

Vuonna 2010-luvun alkupuolella Moore käynnisti projektin nimeltä Art Wars. Se oli jalo ajatus: tunnetut taiteilijat eri puolilta maailmaa koristelivat Stormtrooper-kypäriä, jotka huutokaupattiin hyväntekeväisyyden nimissä. Moottorina projektissa oli henkilökohtainen tragedia – Moore halusi tukea veljeään, joka oli kadonnut jälkiä jättämättä.

Koko taideyhteisö – ehkä vähän koko kansakin – lämpeni projektille, joka yhdisti Star Warsin, taiteen ja hyvän tarkoituksen.

Sitten tuli pandemia. Ja digitaiteen, NFT:iden – eli “Non-Fungible Tokenien” – alkuhuuma. Internetin taivaanrannassa leimusi uusi kultaryntäys, jossa myytiin kaikkea: kissavideoita, meemikuvia, pikseleitä… ja kyllä, Moore huomasi tilaisuuden.

Stormtrooper-kypäriä pilvestä

Vuonna 2021 Ben Moore päätti laajentaa Art Wars -projektinsa NFT-muotoon. Hän julkaisi 1138 digitaaliseksi muokattua Stormtrooper-kypärää, joiden mukana asiakas sai vähän taikaa, vähän hypeä ja paljon uskoa siihen, että “tässä ollaan tekemässä historiaa”.

Hintalappu? Noin 2000 puntaa – kryptovaluutassa, tottakai. Koko paketti meni kaupaksi viidessä sekunnissa. Discord-ryhmät kuhisivat, Twitter lauloi, ja ostajat tunsivat olevansa osa jotain suurta – kuin scifi-Facebookin alkuaikojen salaisessa ringissä.

Mutta kaikki ei ollut sitä, miltä se näytti.

Dark side of the NFT

Sitten totuus alkoi paljastua – eikä se ollut mikään galaktinen yllätys. Ensinnäkin: Moore ei ollut saanut varsinaisia lupia sen enempää taiteilijoilta – joiden nimiä NFT-projektissa käytettiin surutta – kuin Lucasfilmilta, Star Warsin tekijöiltä. Toisin sanoen, koko homma oli kyhätty ilman sitä “pientä mutta tärkeää” komponenttia: tekijänoikeuksia.

Lisäksi NFT-kypäristä:

• Kaikki eivät olleet alkuperäisten taiteilijoiden tekemiä
• Osa oli hutiloituja kopioita
• Mukana oli keskeneräisiä versioita
• Osa oli täysin geneerisiä tekeleitä ilman todellista arvoa

Kun pöly laskeutui, monet keräilijät tajusivat maksaneensa reilun summan digitaalisesta… no, ei mistään.

Rikkauksia ja romahduksia

Moore puolestaan kertoo dokumentissa tehneensä NFT-projektilla noin kaksi miljoonaa puntaa. “Ja menettäneensä kaiken.” Ennen romahdusta hän ehti kuitenkin:

1. Ostaa uuden auton
2. Kulkea Lontoon kaduilla Stormtrooper-asu yllään
3. Poseerata kuin avaruusajan Andy Warhol

Hän oli Andy, jos Andy olisi ladannut itsensä kryptovirtaukseen ja unohtanut, että kuuluisuus ilman lupaa on yleensä vain ongelma odottamassa tapahtumistaan.

Dokumentissa Moore ei peittele motiivejaan:

– Olin kyllästynyt tekemään hyvää ilmaiseksi. Halusin palkkani. Tämä oli tilaisuuteni.

Puheista paistaa ironinen rehellisyys – mies, joka ei yritä esittää marttyyria, muttei oikein sankariakaan. Jotain siltä väliltä. Ehkä jopa surullinen peilikuva ajasta, jossa digitaiteen ja suurten nimien yhdistelmä voi saada ihmiset unohtamaan, kuka oikeasti painoi kypärän ensi kertaa työpöydälle.

Se oli siis scifi-näytelmä, ei hyväntekeväisyysprojekti

Ben Mooren tarina ei ole ainoastaan kertomus yhdestä epäonnistuneesta NFT-ponnistuksesta. Se on myös satiirinen muistutus ahneudesta ja siitä, kuinka helposti hyväntekeväisyyden viitta voidaan vaihtaa valokiilaan. Ja että internetissä, varsinkin kryptomaailmassa, valta voi vaihtua sormia napsauttamalla.

Stormtrooppereiden kypärät saattavat olla muovia, mutta niitä ympäröivät rahavirrat ja egojen galaksit ovat hyvin, hyvin todellisia.

Jälkipyykki on rumaa, ja Moore on nyt taidemaailman yksi halveksituimmista hahmoista. Mutta samalla – kenties myös varoittava tähti, joka osoittaa sen, mihin NFT-maailman hurmoshenki pahimmillaan johtaa.

Ja ehkä, salaa… hän sai juuri sen mitä tavoitteli: olla historiaa. Valitettavasti väärällä puolella.

Lisää tästä ja muista kulttuurin varjopuolista seuraavassa numerossa, jossa sukellamme TikTok-tähden kohtaloon, joka joutui myymään kaninsa selvitäkseen influenssabisneksen karusellista. Koska viihde ei todellakaan koskaan nuku.

Kirjoittanut
Elina Lahti
Kulttuurijournalismin kapinallinen | Tähtipölyssä ja totuudessa tasapainotteleva tarinankertoja