Tunna Milonoffin tropiikin tragedia paljastaa kipeän mutta inhimillisen tarinan miehuudesta

Kuvittele tämä: aurinko laskee hitaasti Siaminlahden taakse, palmunlehdet huojuvat hiljaa merituulessa, ja jossain Koh Taon paratiisisaarella kaksi sielua ovat juuri hetki sitten löytäneet toisensa. Kuvatkaamme se hitailla leikkauksilla, kuumalla ilmalla ja elokuvallisella tunnelmalla.

Sitten – naps. Ei kameran suljin. Ei sympaattinen suudelma. Vaan jotain aivan muuta.

Jos tämä olisi leffa, kohtaus päättyisi ehkä dramaattiseen lähikuvaan ja romanttiseen musiikkiin. Mutta tämä ei ole elokuvaa. Tämä on kouraiseva todellisuus. Eikä kukaan odottanut, että juuri tässä hetkessä suomalainen televisiokasvo, seikkailija ja Madventuresin toinen puolisko, Tuomas “Tunna” Milonoff, kärsisi… penismurtuman.

Kyllä. Se on asia, jonka haluaisi ohittaa. Mutta ei voi. Ja sitä Tunna ei suinkaan ole yrittänyt tehdä.

Hän kertoo kaiken, koko kaamean (ja samalla koomisen) tarinan uudessa muistelmateoksessaan, joka kantaa ytimekkäästi nimeä Liekki. Se on äärimmäisen rehellinen, ajoittain kiusallinen — ja juuri siksi niin mieletön lukukokemus. Kirja avautuu kuin päiväkirja, jossa ei peitellä elämää, eikä varsinkaan sen särkyviä hetkiä.

Tarina, joka repäisee – niin naurattamaan kuin voimaan pahoin

Episodi alkaa, kuten moni muukin seikkailu: kuumassa lomaparatiisissa. Mutta päättyy tilanteeseen, jota voi oikeastaan kuvata vain yhdellä sanalla – kriisi. Yllättävä liike, väärä kulma, ja pam — sattui. Paisuvaiskudos (googlaa se, jos on pakko) sanoi työsopimuksensa irti keskellä intohimoista kohtaamista.

Ja mitäs siitä seurasi?

• Kauniisti sanottuna: pieni sininen helvetti
• Pahimmillaan: tilanne, joka sai jopa kovimmat seikkailijat hiljaisiksi
• Tuloksena: kolmen viikon pakollinen lepo — ja pitkään muistona sininen sävy

Milonoff ei kaihda yksityiskohtia, vaan kertoo tapahtuneesta niin brutaalin itseironisesti, että lukija saattaa kirjaimellisesti tirskua ääneen… ja sitten vilkaista vaistomaisesti haaroihinsa kuin varmistaakseen, että kaikki on yhä kunnossa.

Ystävyys, joka ei naura väärässä kohdassa

Mukana tarinassa on tietenkin Riku Rantala, Tunna-parina tunnettu toinen Madventures-kasvo. Hän on paikalla, katsoo ystäväänsä, eikä enää naura. Se riittää kertomaan tilanteesta paljon enemmän kuin yksikään sairaalalasku. Ja kun hoitaja naapurisaarella toteaa, että “tuttu tapaus”, aavistaa, että näitä sattuu enemmän kuin ehkä kehtaat uskoa.

Milonoffin murtuma sanoittaa enemmän kuin kipua

Tämä koomisen karmea tarina ei ole vain yksityiskohtien juhla seksielämän dramatiikasta. Se on kuva haavoittuvuudesta. Miehenä olemisesta — sellaisena, jota ei pelasteta valtavilla hauiksilla tai tiukalla katseella.

Tässä kohtauksessa miehuus kirjaimellisesti särkyy, mutta Tunna ei pakene kokemusta. Hän tekee siitä tarinan. Ei naljaillen, vaan kaivautuen syvemmälle niihin kysymyksiin, joita usein vältämme:

• Kipu
• Häpeä
• Kehollisuus
• Ihmisyys

Liekki – enemmän kuin muistelma villistä nuoruudesta

Ehkä juuri siksi Liekki on huomattavasti enemmän kuin vain kertomuksia Madventuresin hulluista vuosista. Se on matka itseen – välillä kipeä, toisinaan naurettava, mutta aina aito.

Usko pois, tämä ei ole pelkkä klikkiotsikon mittainen “uskallatko lukea” -kertomus. Se on kuin sekoitus rehellistä kirjallisuutta ja paljastavaa viihdettä, jota suomalaisessa julkisuudessa näkee aivan liian harvoin.

Tunnasta ei pese perinteistä alfaa — eikä sellaista hän yritä olla. Hän kertoo tarinansa inhimillisesti, turhat filterit riisuen. Ehkä juuri siksi hän osuu johonkin, mitä muut eivät edes yritä: siihen ajatukseen, että jopa karskimmat maailmanmatkaajat ovat lopulta yhtä särkyviä kuin me kaikki muutkin.

Kirjoittanut: Eevi Levoska
Toimittaja, kolumnisti ja ikuinen tarinannälkäinen – joka uskoo, että jopa munakoisossa on merkityksensä, kun sen kuuntelee oikein.