Uusi paavi Leo XIV kohtaa varjon – veljen kohut herättävät myrskyn Vatikaanin rauhassa
Toukokuun 8. päivänä taivas Vatikaanin yllä kirkastui valkoisesta savusta – merkistä, joka on vuosisatojen ajan kertonut maailmalle, että uusi paavi on valittu. Tällä kertaa sankari savun takana oli jotain täysin uutta: ensimmäinen yhdysvaltalainen paavi, Leo XIV, nousi Pietarin istuimelle. Hymy oli herkässä, silkkiviitta välkähteli auringossa, ja koko Pyhä kaupunki tuntui hengittävän uuden aikakauden alkua.
Mutta kuten hyvissä tarinoissa usein käy, jokaisella sankarilla on varjonsa. Ja tällä kertaa tuo varjo ei lehahtanut enkelin siivin, vaan twiittasi itsensä keskelle mediamyrskyä. Sen nimi on Louis Prevost – paavi Leo XIV:n isoveli.
Nyt moni ehkä kysyy: miksi meidän pitäisi välittää siitä, mitä paavin veli höpisee somessa? Eikö yksi maailman merkittävin uskonnollinen johtaja saa hetken loistaa ilman, että perhesuhteet pilkkaavat taustalla?
Vastaus on yksinkertainen: koska tämä ei ole enää pelkkä henkilökohtainen nolo hetki – vaan se on näyte siitä, kuinka nopeaa ja armotonta nykymaailman valo voi olla, kun varjo ei pysy taustalla.
Veljen varjo
Louis Prevost on hiljaisesti noussut politiikkaa ja sosiaalista mediaa kiusaavan kulttuurisodan kasvoiksi – tahattomasti tai ei. Hän on julkisesti ja reippaasti ilmoittautunut Donald Trumpin kannattajaksi ja viskoo teräviä kommentteja kuin mestariheittäjä.
Hänen päivityksensä ovat kaikkea muuta kuin hillittyjä:
- Halventavia huomautuksia naisista
- Räävittömiä heittoja demokraattipoliitikoista
- Agressiivisia purkauksia ”woke”-kulttuurista
Yksi hänen kuuluisimmista (ja ehkä mauttomimmista) irtiotoistaan kohdistui Nancy Pelosiin – siinä missä Vatikaani edustaa pyhyyttä, Louisin kieli ei kelpuuta edes vaimennusnappia.
Varjo lankeaa Pietarin aukiolle
Ja tässä kohtaa tarina ei enää pysy yksityiselämän piirissä. Päivitykset, joita New York Post ja The Daily Beast ovat käyneet läpi pilkuntarkasti, varjostavat nyt uuden paavin imagoa. Pelkät perhesiteet ovat riittäneet tekemään Louis Prevost’sta kuvaannollisen häiriöäänen uuden paavin hartaaseen sinfoniaan.
Vatikaanista vuotaneet tiedot vihjaavat, että paavi Leo XIV on ottanut askeleen kauemmas veljestään – ystävällisesti mutta tiukasti. Hän ei vastaa veljensä viesteihin ja pitää etäisyyttä.
Kuitenkin, kuten kuka tahansa kirkon historiaa tunteva tietää, pyhien miesten alkuperäisetkin askeleet ovat usein tulleet mutaisen inhimillisyyden pyörteistä. Kirkon hierarkiassa veri ei aina pysähdy kynnykselle, vaikka virka pysähtyisi.
Menneiden aikojen kaikuja
Louis Prevost’n kaltainen hahmo ei ole mitenkään uusi. Jo Hollywoodin kulta-aikana tähtinäyttelijöiden sukulaiset repivät otsikoita käyttäytymisellään, ja studiot hädin tuskin ennättivät lakaista hankaluuksia maton alle.
Mutta siinä missä 1950-luvulla maailmalle riitti haihtuva otsikko, tässä ajassa ei unohdeta – sitä:
- Arkistoidaan
- Screenshotataan
- Jaetaan yhä uudelleen
Twiittaava varjo
Jäljelle jää kysymys, jota kukaan ei oikein osaa ääneen sanoa mutta kaikki ajattelevat: voiko veljen sanomiset olla paavin ongelma? Ja jos ei, miksi tunnemme siitä silti kollektiivista kiusaantuneisuutta?
Onko tämä median omaa jälkihikeä, vai toimiiko se oikeutettuna muistutuksena siitä, kuinka nopeat sydämenlyönnit ja hitaat rukoukset ovat vaikea yhdistelmä verkon aikakaudella?
Yhtä selvää on kuitenkin se, että hetken aikaa piti näyttää siltä, että kirkko oli taas löytänyt kirkkaan, uuden alun – puhtaan valkoisen hetken. Mutta sitten, kuin antiikin draamassa, tuli isoveli ja puhalsi savua sen sisään.
Ei ehkä tulta helvetistä, mutta ainakin pieniä kipinöitä siitä maailmasta, josta paavi yrittää kohottautua kohti jotain suurempaa.
Ja Leo XIV? Hän jatkaa kulkuaan hartauden ja vaatimattomuuden viitoittamalla tiellä – mutta nyt hän tekee sen varjon kanssa, joka ei vaimene edes hiljaisuudessa.
Ehkä paluu pyhään hiljaisuuteen ei koskaan varsinaisesti ollutkaan vaihtoehto. Ainakaan silloin, kun veli twiittaa äänekkäämmin kuin mikään latinankielinen liturgia.
