Arman Alizad tutkii nuorten miesten hengellistä herätystä Suomessa – draamaa, uskoa ja identiteetin etsintää

Kuvittele hetki, jolloin astut kirkkoon, mutta tunnelma on enemmän kuin festarien päälavalla. Valot välkkyvät, ihmiset reagoivat voimalla – he kaatuvat, nauravat, ja itkevät kuin transsissa. Tässä keskellä seisoo Arman Alizad, tuttu ilme kasvoillaan ja kamera kädessään, valmistautumassa astumaan täysin toisenlaiseen pyhyyteen kuin perinteisessä messussa.

Kyseessä on viimeinen jakso sarjasta “Arman ja aikamme ilmiöt”, joka käsittelee hengellisen heräämisen ilmiötä Suomessa 2020-luvulla. Kohteena on tällä kertaa Vantaan River Church – seurakunta, joka muistuttaa enemmän Coachella-festaria kuin virallisia kirkkotilaisuuksia. Täällä ei laulella virsikirjasta, vaan puhutaan kielillä ja tunnetaan syvästi.

Rukousillan tunnelma on sähköinen. Lavalla ei olekaan rokkibändi, vaan pastoripariskunta Tom ja Sanna. Keskusteluissa ponnahtavat esiin teemat kuten “miehen johtajuus” ja varoitukset “hörselöisistä naisista”. Nämä kommentit herättävät sekä huvittuneisuutta että epämukavaa oloa – mutta juuri tässä ristiriidassa on jakson sydän.

Dominikin kertomus: identiteetin uudelleenmuotoilu

Yksi jakson vaikuttavimmista hahmoista on 21-vuotias Dominik, entinen jalkapallolupaus ja nykyinen “Jeesuksen sotilas”. Hän on hylännyt entisen elämänsä – syntisyyden, houkutukset ja maailmanmielisyyden – ja löytänyt uuden identiteetin Pyhän Hengen kautta. Kertoessaan tarinaansa hän yhdistää TikTok-aikakauden rytmin ja Raamatun suurten kertomusten kaaren.

Hänen puheensa ei ole vain kerrontaa – se on tunnetta. Tunnelma on niin vahva, että hetken ajan unohtuu miettiä, onko se totta – koska tärkeämpää on miten se tuntuu.

Armanin osallistuminen: dokumentaristin rehellisyys

Arman ei jää tarkkailijaksi. Hän antaa siunata itsensä, sulkee silmänsä ja kaatuu maahan muiden tavoin. Kamera pyörii edelleen, mutta hetki ei tunnu lavastetulta. Se tuntuu aidolta. Tämä on hetki, jossa dokumentti ja rehellisyys kohtaavat – ehkä jotakin tapahtui.

Kyse ei ole siitä, mitä kamera näkee, vaan siitä, mitä katsoja kokee. Tähän pyritään, kun tehdään dokumenttia ihmisistä, uskosta ja siitä, mikä saa meidät etsimään merkitystä.

Kohti toista ääripäätä

River Church toimii vain lähtöpisteenä. Jakso vie myös “Jeesus on tulossa” -seurakuntaan, jossa korostetaan konservatiivisia arvoja. Täällä kielletään abortti, homoliitot ja liberaalit näkemykset – ja samaan aikaan uskotaan telttakokousten kautta tapahtuvaan jumalalliseen parantumiseen.

Jossain kohtaa raja uskonnon ja performanssitaiteen välillä hämärtyy, ja käsikirjoitus voisi olla David Cronenbergin kynästä. Ja silti, kaiken keskellä piirtyy olennaisin kysymys:

Miksi nuoret miehet etsivät uskoa?

Ajassa, jossa taustalla kaikuu meteli, yksinäisyys ja tarve kuulua johonkin, uskonto tarjoaa enemmän kuin lohdun – se tarjoaa rakenteen. Jeesus ei näyttäydy pelkästään Jumalan poikana, vaan myös johtajana ja isähahmona. Uskonto on ohjekirja kaaoksen keskellä.

Arman ei tuomitse – hän kysyy

Dokumentti ei tarjoa helppoja vastauksia. Arman ei saarnaa, vaan katsoo. Antaa kameran rullata, olipa sen toisella puolella sitten itkua, hurmosta tai jopa hulluutta. Eikä tämä tunnu esitykseltä – ei kirkolta, ei journalismilta. Tämä on kertomus, joka oli pakko kertoa.

Lopulta, tärkein kysymys jää ilmaan:

• Mihin me lopulta uskomme?

Ja kun ovi ei aukea, Arman ei jää odottamaan. Hän avaa sen itse – kuten aina.

Ohjelmatiedot

• Sarja: Arman ja aikamme ilmiöt
• Jakso: 4/4
• Kanava: TV5
• Esitysaika: Ke 26.3. klo 21.00

Kirjoittanut: Sanni Räihä
Viihdetoimittaja, joka rakastaa vanhoja Hollywood-tarinoita, Bette Davista ja sitä aikaa, kun juorulehdet osasivat kertoa totuudet paremmilla punchlineilla.