Elvis ja Air – Kaksi Legendaa, Kaksi Eri Tarinaa Viihdeteollisuuden Varjossa

Kun puhutaan 1900-luvun suurimmista ikoneista, kaksi nimeä nousee lähes aina esiin: Elvis Presley ja Michael Jordan. Toinen mullisti musiikkimaailman, toinen muutti koripallon pysyvästi – ja molempien vaikutus tuntuu yhä tänä päivänä. Nyt näiden kahden ilmiön ympärille on rakennettu omat elokuvansa, Elvis (2022) ja Air (2023), jotka tarjoavat nostalgian täyteisen matkan menneisyyteen, mutta täysin eri näkökulmista.

Elvis – Räiskyvä ja tragedian sävyttämä spektaakkeli

Jos Elvis olisi vain perinteinen elämäkertaelokuva, se ei todennäköisesti olisi Baz Luhrmannin käsialaa. Luhrmann tunnetaan suurieleisestä, visuaalisesti yltäkylläisestä tyylistään (Moulin Rouge!, The Great Gatsby) – ja Elvis onkin enemmän kuin elokuva, melkein kuin rock-konsertti valkokankaalla. Se seuraa nuorta Elvistä, joka nousee 1950-luvulla ilmiöksi, mutta näyttää samalla, kuinka musiikkibisnes voi olla armoton.

Tom Hanksin esittämä hämäräperäinen manageri ”eversti” Tom Parker saa runsaasti ruutuaikaa – ehkä liikaakin. Hänen hahmonsa tarkoitus on näyttää, miten manipuloiva ja röyhkeä liikemies voi tuhota artistin, mutta hahmon teatraalinen liioittelu hieman rikkoo tarinan intensiteettiä. Elokuva ei muutenkaan täysin pureudu Elviksen elämän synkempiin puoliin niin rohkeasti kuin esimerkiksi Sofia Coppolan Priscilla, joka antaa paljon kylmäämmän kuvan Elviksen persoonasta.

Mutta tärkeintä on, että Elvis seisoo ja kaatuu pääroolin varassa – ja Austin Butler tekee siitä loistavan. Hän ei vain imitoi Elvistä, vaan näyttää hänen charminsa, epävarmuutensa ja musikaalisen neroutensa tavalla, joka todella tuntuu aidolta.

Air – Kun bisnes muuttaa pelin

Sitten on Air, joka ei ole elämäkertaelokuva lainkaan – ainakaan Michael Jordanista. Itse asiassa Jordania nähdään vain vilaukselta, sillä Ben Affleckin ohjaama draama kertoo aivan eri kulmasta: siitä, miten jättiläismäinen kenkäfirma Nike nappasi lahjakkaan nuoren koripalloilijan ja loi Air Jordan -ilmiön.

Matt Damonin esittämä Sonny Vaccaro on elokuvan sielu, sympaattinen mutta määrätietoinen mies, joka ei taistele vain yhden sopimuksen puolesta – vaan koko urheilubisneksen tulevaisuudesta. Elokuva sukeltaa syvälle siihen, miten liikemaailma voi olla kylmä ja kova, mutta joskus oikea ihminen oikeassa paikassa voi muuttaa historian kulun.

Jos Elvis on näyttävä ja tunteisiin vetoava, Air taas on hillitympi ja tarkemmin viimeistelty. Se muistuttaa teatterinäytelmää: huolella rakennettuja dialogikohtauksia, hienovaraista huumoria ja harkittua draamaa, joka ei tarvitse suuria visuaalisia temppuja vangitakseen katsojan huomion. Tässä ei tarvitse edes olla koripallofani nauttiakseen tarinasta – hyvä käsikirjoitus ja karismaattiset näyttelijät tekevät sen kiinnostavaksi kaikille.

Sama teema, eri lopputulos

Lopulta kumpikin elokuva kertoo yhdestä ja samasta asiasta: miten viihdeteollisuus pystyy sekä luomaan että murskaamaan legendoja. Elvis Presley jäi oman lahjakkuutensa ja managerinsa vankilaan, kun taas Michael Jordan osasi kääntää bisnesmaailman pelin omaksi edukseen. Toinen menetti kaiken, toinen voitti kaiken – mutta kumpikin jätti lähtemättömän jäljen historiaan.

Jos siis haluat vaikuttavan rock-spektaakkelin, valitse Elvis. Jos taas sujuva ja nokkela bisnesdraama kiinnostaa enemmän, Air on varma valinta.

• Elvis, TV5 klo 21.00 lauantai 22.3. – Elämäkertadraama ★★★
• Air, Nelonen klo 22.35 lauantai 22.3. & Prime Video – Bisnesdraama ★★★★