Erika Vikman räjäytti suomalaisen popin rajat – rohkea matka Euroviisuihin ja kulttuuriseksi ilmiöksi

Tämä ei ole tarina, joka vain kirjoitetaan – se lauletaan täysillä, huudetaan katoilta ja toistetaan yhä uudelleen. Erika Vikmanin matka kohti Euroviisuja ei ollut hillitty nousu, vaan huomiota herättävä, äänekäs spektaakkeli, joka muistutti visuaalisesti elokuvantekijä Baz Luhrmannin unta.

Matka alkaa Tampereelta

Kaikki ei kuitenkaan alkanut neonvaloista ja glitteristä. Matka sai alkunsa vaatimattomammasta, mutta sisukkaasta kaupungista – Tampereelta. Erika Vikmanin tähtikuvio ei syntynyt yön aikana. Se rakentui:

• Lukiomusikaaleissa, joissa hän sai ensimmäiset roolinsa
• Idolsin lavalla, missä hän hioi esiintymistään
• Tangomarkkinoilla, joissa perinteen ja persoonallisuuden yhdistelmä oli hänen voittonsa salaisuus

Nämä eivät olleet pelkkiä etappeja, vaan kestävyystesti artistille, joka aikoi kirjoittaa oman pelikäsikirjoituksensa.

Rooli, joka rikottiin ja rakennettiin

Erikan kiinnostavuus ei ole pelkästään ulkonäössä tai “Cicciolina” -hitin tarttuvuudessa. Se löydetään siinä, miten hän hylkää valmiiksi piirrettyt roolit. Hän ei sovi muottiin – hän repii sen auki ja luo uuden. Hänestä muodostuu pop-prinsessa, joka:

• Ottaa tilan haltuun
• Ei pyydä anteeksi
• Käsittelee rooleja feministisestä näkökulmasta

Tämä on näky, jonka voi joko rakastaa tai pelätä – mutta sitä ei voi jättää huomiotta.

“Cicciolina” – kannanotto musiikissa

Vuonna 2020 Erika osallistui Uuden Musiikin Kilpailuun “Cicciolina”-kappaleella. Kyseessä ei ollut pelkkä performanssi, vaan:

• Kulttuurinen keskari musiikkimaailman konventioita vastaan
• Asu, joka ei vain houkuttanut katsetta – vaan herätti keskustelua

Erika ei voittanut kilpailua, mutta sai enemmän – yleisön sydämet. Biisi jäi elämään.

Korona ja uudelleenrakennus

Vaikka pandemia hiljensi lavat, Erika ei pysähtynyt. Hän käytti ajan identiteettinsä täsmentämiseen. Hänestä tuli:

• Artistin sijaan tavoite
• Kuvitteellinen hahmo – kuin Marilyn Monroe, joka ohjasi omaa tarinaansa

Erika Vikman muodosti uuden minänsä – myrskyn, joka ei pyydä lupaa olemassaololleen.

“Ich komme” – kulttuurinen maihinnousu

Tämä ei ollut vain uusi kappale. “Ich komme” oli:

1. Huuto tasa-arvon ja sensuurin rajoja vastaan
2. Lupaus siitä, että naiseus ei ole heikkous
3. Haaste katselijalle – katso, mutta myös ajattele

Erika liittyi kansainväliseen joukkoon, joita ovat esimerkiksi Madonna ja Beyoncé, ja teki suomalaisesta popista jotain enemmän: välineen, jolla rakennetaan uutta estetiikkaa ja valtaa.

Euroviisut – keskusteluvoitto

Mitä tuli Euroviisujen finaaliin, se saatiin myrskyisissä merkeissä – ja miten muuten? Vaikka tuomaristot olivat jakautuneita, yleisö antoi tukensa. Ja se saattoi olla kaikkein tärkeintä:

• Erika ei vain esiintynyt
• Hän aloitti keskustelun, joka kestää pisteitä pidempään

Vaatetus ja valta

Kun järjestäjät pitivät Erikan UMK-asua sopimattomana, heräsi kysymys, joka on toistunut historian saatossa – kyse ei ole vain vaatteista. Kyse on:

• Vallasta näyttää
• Oikeudesta olla sellainen, joksi on itsensä rakentanut

Aivan kuten Josephine Bakerin napaa ei saanut näyttää 1920-luvulla, näin palattiin saman keskustelun äärelle.

Ilmiön synty

Erika Vikman ei ole enää pelkkä artisti. Hän on:

• Suomalaisen viihteen vapautuksen kasvot
• Kulttuurinen kuuma peruna
• Samalla Kansasin Dorothy, joka ei kaipaa kotiin ja Las Vegasin showgirl, joka ei poistu lavalta

Ich komme? Hän tuli – ja me toivomme, että hän myös jää.