Hollywoodin shokeeraavin huijaus paljastui näin rakensi käsikirjoittaja valheesta elämänsä
Hollywood – tuo unelmien tehdas, missä draama ei ainoastaan synny kameran edessä, vaan myös kulissien takana, arjessa ja ihmisissä, jotka sen koneistoa pyörittävät. Mutta mitä tapahtuu, kun yksi noista tarinankertojista alkaa kirjoittaa valheita – ei vain paperille, vaan myös omaan elämäänsä?
Tämä on tarina Elisabeth Finchistä – lahjakkaasta käsikirjoittajasta, joka eli kuin ”Greyn anatomian” pahimmissa jaksoissa. Mutta toisin kuin sairaalasarjan fiktio, hänen rakentamansa draama ei päättynyt jaksojen lopussa. Se imi mukaansa ystävät, työkaverit – ja lopulta koko hänen elämänsä.
Tarina alkaa kuin mikä tahansa sankaritarina
Elisabeth Finch, nyt 47, oli pitkään Hollywoodin nouseva kyky. Hän kirjoitti jaksoja suosikkisarjoihin kuten Vampyyripäiväkirjat, True Blood ja tietenkin listaykkönen Greyn anatomia. Hänen kynänsä tuntui osaavan iskeä suoraan katsojan tunteisiin – suruihin, toivoon, ihmisten kipupisteisiin.
Mutta pinnan alla kyti jotakin muutakin kuin luovuus. Jotakin synkempää. Finch ei tyytynyt kertomaan tarinoita muista. Hän teki itsestään tarinan – traagisen, sankarillisen, sydäntäsärkevän.
Vuonna 2012 hän kertoi sairastavansa harvinaista luusyöpää, kondrosarkoomaa. Kukaan ei kyseenalaistanut. Hän tuli töihin sairaalan vaatetuksessa, hiukset harvinaissairauksien hoidoista kadonneina, kaulassaan keskuslaskimokatetri. Hän oksenteli kesken kirjoituspalaverien, mutta sinnitteli töissä – kuin todellinen sankari, elämän ja kuoleman rajamailla.
Työkaverit ihaillen seurasivat hänen kamppailuaan. Mutta totuus? Kukaan ei osannut aavistaa, että Finch oli kirjoittanut koko sairautensa käsikirjoitushetkenä omalle elämälleen. Eikä syöpä ollut vielä mitään.
Mitä tapahtuu, kun ei halua enää lopettaa valehtelemista?
Yksi valhe sai seurakseen toisen. Ja sitten kolmannen. Valeiden lista oli hengästyttävä:
- Veljen väitetty itsemurha
- Ystävän kuolema joukkosurmassa
- Abortti, josta ei halunnut puhua
- Munuaisiirto, johon Anna Paquin oli muka luovuttajana
- Terapiaryhmässä esiintyminen salanimellä – sarjan hahmon nimellä
Kaikki tämä ruokki hänen asemaansa Hollywoodissa. Finch oli kirjoittaja, jolla oli omakohtaista elämänkokemusta. Häntä kuunneltiin tarkemmin. Häntä kunnioitettiin. Kurjuudellaan hän rakensi itselleen valta-aseman, jota harva kyseenalaisti.
Hän ei vain kertonut tarinoita – hän oli tarina.
Totuus tulee kenties hitaasti, mutta se tulee
Sitten astuu kuvaan Jennifer Beyer.
Finch tapasi tulevan vaimonsa vuonna 2019 turvakodissa. Beyer, lämminsydäminen sairaanhoitaja, rakastui naiseen, joka vaikutti kaiken kokeneelta ja silti selviytyneeltä.
Mutta pian Beyer alkoi huomata ristiriitaisuuksia:
- Arvet, joista Finch oli kertonut, puuttuivat
- Sairauskäynnit eivät täsmänneet
- Kuollut veli – olikin elossa ja työskenteli lääkärinä Floridassa
Beyer ei enää voinut olla hiljaa. Hän lähetti sähköpostin Finchin työkavereille – viesti, joka paljasti kaiken. Kukaan ei ollut epäillyt mitään. Mutta nyt koko Hollywood alkoi kuiskia.
Ja kohta kukaan ei enää kuiskinut. Kaikki huusivat.
Finch erotettiin. Lehdistö repi tarinan. Ja lopulta Elisabeth Finch vastasi suoraan median kysymykseen: ”Valehtelin, koska se tuntui hyvältä. Se oli kuin huume.”
Traagisesti lahjakas – mutta täysin hukassa
Jokainen skandaali tarvitsee kasvonsa – ja Finchista tuli täydellinen antisankari. Täydellisesti rakennettu fiktio, jonka näyttämö oli oma elämä. Surullisinta on, että hän todella oli lahjakas. Jos hän olisi käyttänyt kykynsä aitoihin tarinoihin, häntä verrattaisiin nyt kenties Shonda Rhimesiin.
Sen sijaan hänestä tuli toinen Anna Sorokin – lahjakas huijari, joka osasi kertoa tarinoita mutta ei tiennyt, että hänen omansa oli lopulta se suurin tragedia.
Ja silti: Hollywood ei unohda. Ei tällaisia tarinoita.
Finchin nimi on nyt suljettu käsikirjoitushuoneiden ovien ulkopuolelle. Mutta hänen tarinansa jäi elämään – varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun totuuden ja fiktion rajat hämärtyvät niin pahasti, ettei edes kertojakaan enää tiedä, kumpi on totta.
Yksi kysymys jää ilmaan: mitä tapahtuu, kun katsomme karismaattista selviytyjää – ja unohdamme kysyä, mitä siitä tarinasta oikeasti on totta?
Toivottavasti tätä käsikirjoitusta ei kirjoiteta enää uudelleen.
– Ilona Saarni, Hollywoodin kulissikuiskaaja
