Prinssi Ernst August tekee näyttävän paluun – kuninkaallinen kapinallinen rollaattorin ja savukkeen kanssa
Prinssi Ernst August, Hannoverin kuninkaallinen ikoni, on tehnyt paluun – ei valokeilaan rakettina, vaan enemmänkin kuin säröilevä antiikkikruunu lounaspöydän ääressä. Vaikka hänen askeleensa horjuvat, yksi asia pysyy: tyyli. Oli kyseessä rollaattori tai savuke, tämä monarkki ei aio luopua omasta tavastaan olla olemassa maailmassa, jossa täydellisyys on usein portaali tylsyyteen.
Väsynyt prinssi, mutta ei sammunut liekki
Madridin auringon alla näky on kuin kohtaus oudosta taide-elokuvasta. Ernst August, 70, astelee ravintolaan – hitaasti, mutta näyttävästi – takanaan tehohoitoja ja edessään espresso. Vaikka elimistö on ottanut osumaa, henki ei ole taipunut. Moni olisi vetäytynyt, mutta hän palaa entiseen elämäntyyliinsä kuin näyttääkseen, että sairausapuvälineet eivät riitä sammuttamaan sisäistä prinssiä.
Claudia – taustalla seisova tukipilari
Claudia Stilianopoulos, espanjalainen aristokraatti ja taiteilija, on kulkenut rinnalla – myös matkalla teho-osastolta takaisin tupakoinnin ääreen. Vaikka virallisesti Ernst August on yhä naimisissa Monacon prinsessa Carolinen kanssa, hänen nykyinen elämänsä tuntuu olevan kuin sivujuoni oppikirjasta nimeltä “romanttinen kaaos kuninkaallisessa muodossa”.
Vanhan maailman hurmuri
Prinssissä yhdistyy jotain, mitä modernien kuningashuoneiden PR-koneet eivät kykene hallitsemaan. Hän on kuin suoraan toiselta vuosisadalta – eikä vain siksi, että on erään keisarin jälkeläinen.
- Klaus Kinskin kapinallisuus
- Oscar Wilden rappiollinen viehätys
- Shakespearen tragediaa muistuttava yksityiselämä
Nämä piirteet tekevät hänestä lähes myyttisen hahmon, jota ei voi typistää pelkiksi lehtijutuiksi.
Muistojen veitsi ja varjo
Vuoden 2021 tapahtumat – uhkailu, pahoinpitely ja alkoholiin liitetty 30-senttinen veitsi – eivät enää ehkä edes yllättäneet ketään. Ne olivat yksi osa sitä myrskyistä tarinaa, jota Ernst August kertoo meille tahtomattaankin. Ja silti, siellä hän on jälleen – kahvikuppinsa, savukkeensa ja kruununsa kanssa, vaikkakin hieman vinossa.
Miksi seuraamme häntä?
On vaikea olla katsomatta. Prinssi tuntuu olevan viimeinen luku kirjassa, jota ei enää paineta, mutta jota luetaan yhä. Hän on aikakauden kaihoisa kaiku, jossa näkyvät loisto ja rappio – ja ehkä juuri siksi hänen tarinansa kiinnostaa.
- Hän ei esitä parempaa kuin on.
- Hän ei pyri miellyttämään.
- Hän jatkaa, vaikka maailma huokailee ympärillä.
Lopulta tämä ei ole vain tarina prinssistä. Se on tarina ihmisyydestä – hauraasta mutta päättäväisestä. Me emme tiedä, miten se kaikki päättyy, emmekä ehkä halua tietääkään. Mutta yksi asia on varmaa: tylsää ei tule olemaan.
